Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Matkalla leiriin metsässä vaelteleva pakkastuuli leikitteli turkillani. Sain kiittää onneani paksusta turkista, joka suojasi kylmältä viimalta melko pitkälle lehtikatoon. Kun muut palelivat lyhyine turkkeineen, minulla oli yhä lämmin.
Huurretassu esitti minulle kysymyksen, jonka olin arvellut kuulevani jossain kohtaa. En tiennyt, liikkuiko oppilaiden kesken huhuja syntyperästäni, mutta kysymys oli ollut odotettavissa.
”Olen ollut aina klaanikissa, mutta saavuin Eloklaaniin vasta viherlehden aikaan. Olen syntynyt ja varttunut Kuolonklaanissa”, kerroin rauhallisella äänellä kohdistaen katseeni Huurretassun jäänsinisiin silmiin. Olin varma, että pienen hetken naaras näytti säikähtäneeltä, ja tuon vauhtinsa hidastui.
”Mutta älä pelkää, eivät kaikki kuolonklaanilaiset ole pahoja. Totta puhuen, harva kuolonklaanilainen on oikeasti paha. He eivät ole yhtä avarakatseisia ja ystävällisiä mitä Eloklaanissa, mutta Kuolonklaanissakin on monta hyvää kissaa”, selitin varovasti hymyillen, ”Eloklaanissa on muutama kuolonklaanilaissyntyinen kissa. Lauhalaukka, Taivaslaulu, Hopeaputous, Väärävarjo ja jopa varapäällikkömme, Minttuliekki ovat kaikki asuneet joskus Kuolonklaanissa.”
Olin jollain tapaa huojentunut siitä, etten ollut todellakaan ainoa kuolonklaanilaissyntyinen kissa Eloklaanissa.
Leirin lumen alle jääneet piikkihernemuurit häämöttivät edessämme, ja pujahdin Huurretassun edellä sisään piikkihernetunneliin. Valkea oppilas seurasi minua. Pääaukiolle päästyämme käännyin oppilaaseen päin.
”Jaa vaikka tuo orava jonkun kanssa, ja mene aikaisin nukkumaan. Lähdemme auringonnousun aikaan taisteluharjoituksiin”, nau’uin kohdaten Huurretassun katseen.
//Huurre?
// 188 sanaa
