Kipinätassu
Kirjoittaja: Nelli
”Mitä luulet, suuttuvatkohan klaanitoverit meille kun tuomme vain yhden saaliin” , vaaleanharmaa kollioppilas kysyi viileällä äänellä, mutta jossa oli myös kiusoitteleva vivahde.
”Eivät varmaan, en ainakaan usko. Tai no, onhan se mahdollista, mutta olen aika varma että eivät” , Kipinätassu vastasi jaksamatta enää kuulostaa reippaalta tai iloiselta. Sumutassu vaikutti melko ilkeältä, ja Sumutassun viileys vaikutti Kipinätassunkin läsnäoloon: hänestä ei tuntunut enää iloiselta ja pirteältä kuten aamulla herätessään.
Kipinätassu ei kuitenkaan jaksanut uskoa, että vaalean harmaa oppilas voisi loputtomiin olla niin töksäyttelevä, kylmä ja ilkeä. Varmasti hänestä löytyisi mukavampikin puoli!- Kipinätassu ajatteli.
”Eikö näiden muuten pitänyt olla taisteluharjoitukset eikä mikään saalistuspartio, niinhän sinä sanoit minulle leirissä kun olimme lähdössä?” Punertava oppilas kysyi terävään äänensävyyn. Sumutassu kohautti harteitaan ja muutti tahtia rivakammaksi, mikä kävi Kipinätassulle oikein hyvin, sillä kylmä viima ja sitäkin viileämpi lumikerros tassujen alla sai kollin hieman palelemaan, mutta hän ei missään nimessä haluaisi näyttää Sumutassulle olevansa kylmissään, joten aina kun hänestä tuntui, että saattaisi värähtää kylmästä tai jotain sen tapaista, oppilas peitti sen parhaansa mukaan toivoen, ettei Sumutassu huomaisi mitään. Lehtikato oli selvästi jo päässyt alkuun, joka oli turhankin viileä oranssipunakeltaiselle Kipinätassulle.
Ehkä Hillasielu ja Omenahuuma keskustelivat silloin leirissä juuri siitä, että menisimmekin taisteluharjoitusten sijasta saalistusharjoitukseen.-Kipinätassu pohti.
Sitten hiljaisuus vallitsi kaksikon yllä. Kipinätassu päätti ottaa heidän mestarinsa kiinni, jotka kulkivat oppilaskaksikon edellä.
Hän loikki Hillasielun vierelle.
”Saalistammeko vielä?” Kipinätassu kysyi mestariltaan.
”Emme, mennään leiriin”, tämä vastasi ja Kipinätassu nyökkäsi.
Kipinätassu huomasi, että pian Sumutassu oli taas hänen vierellään.
Nyt oli jo keskipäivä, aurinko ei paistanut, vaikkakin pilvien takaa kajasti pieni valonsäde, joka kamppaili päästäkseen valaisemaan metsää sen alapuolella.
Kipinätassu katsahti taivaalle sen varalta, että lunta alkaisi tupruttamaan. Pian hän kuitenkin laski katseensa, taivaalla oli vaikka kuinka paljon lupaavia pilviä, mutta lunta ei satanut.
Kipinätassun nenässä tuntui vahva hiirentuoksu. Kolli arpoi, kertoisiko Sumutassulle vai mestarilleen. Lopulta hän kääntyi toisen oppilaan puoleen.
”Haistatko sinäkin tuon tuoreen hiiren jäljen? Voisimme yrittää napata sen niin meillä olisi hieman enemmän tuomisia leiriin”, Kipinätassu maukaisi valppaana Sumutassun höristäessä korviaan.
//Sumu?
