Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Seurasin partiotani hiljaisena. Eipä ollut kauheasti kehumista saalistuspartiomme tuloksissa tänään. Katselin Käärmekultaa, joka oli partion johdossa. Oli hassua olla samassa partiossa nyt, kun naaraalla oli suurempi asema klaanissa. Hän oli varapäällikkö, mistä olin toki hyvin ylpeä mutta samaan aikaan tunsin hassua kateutta. Naaras oli minua vanhempi ja ilmiselvempi valinta varapäälliköksi, mutta minusta tuntui silti vähän hassulta. Tuntui siltä, etten ansainnut hänen kumppanuuttaan tai etten minä mitenkään voinut tyydyttää häntä paljon nuorempana alempi arvoisena kissana. Toisaalta hän ei ollut vielä sanonut mitään alempi arvoisuuteeni viittaavaa, joten ehkä häntä ei haitannut. Minuakaan ei olisi pitänyt haitata, mutta tiesin tarvitsevani konkreettisen todisteen. Näin ainoana vaihtoehtona vain viettää enemmän aikaa naaraan kanssa ja koittaa nähdä, ettei mikään ollut muuttunut. Käärmekulta vilkaisi taakseen ja katseemme kohtasivat. Naaraalla oli suussaan rastas, joskin surkean laiha sellainen. Sillä ruokkisi ehkä juuri ja juuri pari pentutarhan asukkia. Partion johtajan katse kulki taakseni ja tarkisti, että kaikki olivat mukanamme. Kuusikkokuiske ja Haukkakynsi tallustivat takanani. Hyvinkin kaksikko oli pysynyt perässä. Toisella oli suussaan pieni metsähiiri ja toisen suun täytti vain kieli ja hampaat – kuten minunkin. Onneksi olimme vain yksi saalistuspartio.
