Haavepentu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Kharon kapusi raidallisen soturin selkään innoissaan. Kun pentu oli tukevasti isomman kissan selässä, Lieskakajo nousi ylös ja lähti askeltamaan kohti sotureiden pesän uloskäyntiä.
Kolli joutui kumartumaan astuttuaan ulos, etteivät oksat raapisi Kharonin selkää. Sitten Lieskakajo lähti astelemaan hankeen painettua polkua pitkin kohti pentutarhan edustaa. Kharon näki, miten emo, isä ja Deimos istuivat edelleen pentutarhan edustalla. Vanhemmat juttelivat keskenään, mutta Deimos tuntui väsähtäneen. Veli katseli taivasta omissa oloissaan, ja Kharon oli ehkä jopa iloinen, ettei veli huomannut Lieskakajon selässä istuvaa pentua.
Kun matka tuli päätökseensä, Lieskakajo kumartui päästääkseen pennun alas. Kharon loikkasi polulle, mutta jalat pettivät alta, ja pentu kierähti muutaman kerran ympäri hangessa. Tällä kertaa pienokainen ei kimpaantunut, vaan nousi pystyyn ja kääntyi uuden tuttavuutensa puoleen.
”Olet ihan paras! Nähdäänhän me taas huomenna?” Kharon kysyi leveästi hymyillen. Lieskakajo kosketti hellästi pennun otsaa kuonollaan.
”Nähdään! Voin tulla hakemaan sinua partion jälkeen, jos se sopii vanhemmillesi”, raidallinen soturi lupasi. Kharon vilkaisi emoaan ja isäänsä, jotka olivat kiinnittäneet viimein huomionsa seikkailulta palanneeseen pentuunsa. Kharon hymyili kenties leveämmin kuin koskaan, ja se sai myös Taivaslaulun kasvoille nousemaan hymyn.
”Missäs sinä olet ollut?” emo kysyi ja käveli pienokaisensa luokse.
”Tutkimassa vain”, Kharon totesi kuin se olisi ollut ihan pikku juttu, vaikka todellisuudessa seikkailu oli ollut hänen tähänastisen elämänsä mahtavin asia!
”Voinhan mennä taas uudelleen huomenna?” Kharon kysyi ja katsoi emoa anoen, ”kilttiiii.” Taivaslaulu naurahti huvittuneena.
”En usko, että sille on esteitä. Voitte ottaa sitten Uskopennun mukaanne myös”, valkea kuningatar ehdotti, ja Kharonin mieli synkkeni. Hän loi katseensa harmaaseen veljeensä. Veli oli kaksistaan ihan mukavaa seuraa, mutta Kharon ei halunnut jakaa uutta ystäväänsä.
”Äh, onko ihan pakko? Isä voi esitellä hänelle leiriä”, Kharon totesi heilauttaen häntäänsä. Merkurius katseli tilannetta etäämmältä, silmäillen välillä Kharonin vierellä seisovaa Lieskakajoa.
”No katsotaan sitä sitten huomenna. Kiitos sinulle, että pidit Haavepennulle seuraa”, Taivaslaulu sanoi nostaen eriväristen silmiensä katseen raidalliseen soturiin.
”Tietenkin, Haavepentu on erittäin mukavaa seuraa”, soturin sanat saivat Kharonin jälleen hymyilemään.
Emon mukaan sitten olikin jo aika palata pentutarhalle. Kharon hyvästeli uuden ystävänsä ja tassutti emon ja veljen perässä sisään karhunvatukkapensaan alle tehtyyn pesään.
Kun Kharon käpertyi sammalvuoteelle nukkumaan, hänen päässään pyöri huominen leirikierros. Lieskakajo oli ihan paras!
//Lieska?
// 348 sanaa
