Korpitassu
Kirjoittaja: Käärmis
Muut suostuivat ruokailuun. Tunsin oloni kovin onnelliseksi. Sain huomiota Kortetassulta ja Varputassu… no hän nyt vain oli mukana, mutta se oli ihan hyvä. Ainakin hän sai seuraa.
Kortetassu oli huomannut Nokilinnun tarvitsevan apua, ja pian minä raahauduin veljeni vierellä kohti pesätoveriamme, joka oli jäänyt vanhuksen sammalten kanssa yksin. Autoimme siis vapaaehtoisesti makuusammalten vaihtamisessa? Minua juttu ei napannut, mutta lähdin siitä huolimatta auttamaan veljeäni ja Kortetassua kantamaan sammalia pois.
Menin Kortetassun vierelle sammalia suussani kantaen.
“Voitko kertoa siitä miten pelastitte Mesitähden ja Leimusilmän?” mumisin epäselvästi sammalten takaa. En ollut kuullut siitä keneltäkään juuri lainkaan. Halusin tietää siitä, mutta kukaan joka oli ollut pelastamassa eloklaanin päällikköä ja parantajaa ei ollut minulle läheinen – emoani lukuunottamatta. Emolta en ollut kerennyt kamalasti kysellä. Hän ei tykännyt kamalasti kertoa siitä yhtä yksityiskohtaisesti, kuin halusin kuulla. Hän tuntui aina menevän kovin vaisuksi, kun aiheeksi tuli se, miten hän oli päihittänyt kuolonklaanilaisen. Hän oli kuulemma tappanut tämän vahingossa. Minua se innosti. Jos emo pystyi tappaa toisen kissan, minullakin olisi hyvät mahdollisuudet voittaa muita kissoja taistelussa.
Kortetassu ei kuitenkaan vastannut kysymykseeni. Hän katsoi minua vain hämmentyneenä. Hetken ajan luulin hänen vain esittävän typerää, kunnes ymmärsin, että hän ei vain saanut mitään selvää sanoistanu, kun minulla oli sammalet suussani. Laskin ne siis hetkeksi maahan ja kysyin kysymykseni uudestaan. Tämän jälkeen otin ne taas suuhuni ja kiirehdin taas ottamaan aikaisemman tahdin tassuihini.
//Korte tai Varpu?
