Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Ramppasin hermostuneena edestakaisin parantajan pesän edustalla. Sisältä kuului voimakasta huohotusta ja tuskaisia huutoja. Leiri oli täydessä kaaoksessa, eikä se ainakaan auttanut tilannetta. Osa oli lähtenyt ajamaan takaa Tyrskytassua ja tämän tovereita, jotka olivat kaapanneet yhden Mesitähden vastasyntyneistä pennuista. Olisin itsekin lähtenyt heidän peräänsä, ellei Korppisiipi olisi yllättäen alkanut supistella voimakkaasti. Olimme juuri ja juuri saaneet autettua hänet Leimusilmän ja Liljatuulen kanssa parantajan pesälle, jossa kumppanini oli yhä tälläkin hetkellä.
Huudot jatkuivat. Tuntui kuluneen jo ikuisuus. Ei viimeksi ollut kestänyt näin pitkään. Oliko jokin vialla? Entä jos kumppanini ei selviäisi? Mitä jos menettäisin sekä hänet että pentumme? En kestänyt edes ajatella moista. Rukoilin Tähtiklaania antamaan voimia Korppisiivelle.
”Hiilihammas”, jonkin ajan kuluttua Leimusilmä työnsi päänsä ulos pesästä, ”voit tulla sisään.”
En aikaillut seuratessani parantajaoppilaan perässä peremmälle hämärään pesään. Lattialla oli paljon verta, mutta Korppisiiven kyljet kohoilivat tasaisesti. Naaras makasi veren tahrimalla sammaleella kolmen pennun kanssa. Astelin varovasti lähemmäksi, ikään kuin olisin jotenkin voinut rikkoa tämän ainutlaatuisen hetken läsnäolollani.
Korppisiipi ei nostanut päätään tullessani hänen vierelleen. Naaraan silmät olivat tiukasti kiinni. Huoli puristi rintaani.
”Hän nukkuu”, Liljatuulen rauhoitteleva ääni kuului takaani. ”Poikiminen oli pitkä ja raskas. Hän herää kyllä pian.”
Nyökkäsin parantajanaaraalle ja jäin istumaan kumppanini viereen. Katsoin hänen vatsansa viereen käpertyneitä pentuja haltioituneena. Yksi oli lähes kokonaan valkoinen, mutta sen turkissa oli haaleita ruosteenvärisiä täpliä harvakseltaan. Toinen oli harmahtavan tummanruskea ja tabbykuvioinen. Kolmannessa pennussa oli kuitenkin jotakin surullisen tuttua: se näytti aivan Tyrskytassulta.
Hetken aikaa kurkkuani kuristi ahdistavasti, mutta päätin sitten syrjäyttää ikävän ajatuksen mielestäni. Vaikka tuo pentu näytti ihan vanhemmalta pojaltani, ei se tarkoittanut, että hänestä tulisi samanlainen.
”He ovat kauniita, eikö?” Korppisiipi kohotti päätään ja katsahti minuun vaaleanvihreillä silmillään. Kurkussani hyrisi onnellinen kehräys.
”Ovat”, mau’uin hiljaisella äänellä, ”juuri täydellisiä.”
”Tämä valkoinen on kolli”, Leimusilmä tuli esittelemään meille. ”Samoin tuo harmahtavan tummanruskea. Pörröturkkinen pentu on naaras.”
”Kaksi kollia ja naaras”, tokaisin ilahtuneena. ”Minulla on kaksi poikaa ja tytär!”
Leimusilmä hymyili. ”On kuitenkin yksi juttu, mikä teidän kannattaisi tietää.” Kolli nosti Tyrskytassulta näyttävää pentua, ja vasta silloin näin, että siltä puuttui oikea etujalka. Tuijotin parantajaoppilasta kauhistuneena.
”Onko hän kunnossa?”
”On. Jalan puuttumisesta huolimatta pentu on hyvin reipas ja hyvinvoiva”, Leimusilmä maukui laskettuaan ensin pennun takaisin Korppisiiven viereen.
”Voiko hänestä koskaan tulla soturia?” Korppisiipi kysyi epäileväisesti.
”Sen näyttää vain aika”, Leimusilmä kohautti lapojaan.
”Meidän pitäisi varmaan antaa heille nimet”, tuumasin mustavalkoisen kollin jätettyä meidät keskenämme. Korppisiipi nyökkäsi, mutta hän ei kyennyt irrottamaan katsettaan kolmijalkaisesta pennusta.
”Minusta meidän pitäisi nimetä hänet Kimalaispennuksi”, sanoin, katsoen kumppaniani hieman leikkisästi. ”Hän on raidallinen ja pörröinen, niin kuin kimalainen!”
”Haluatko tosissasi nimetä pentumme Kimalaispennuksi?” Korppisiipi katsahti minuun kulmat kurtussa, mutta hänen huulilleen oli sulanut hymy.
”No, miksipä ei?”
”Siinä tapauksessa tuo toinen on Ampiaispentu”, naaras päätti ja osoitti kuonollaan toista tabbykuvioista pentua.
”Ai koska hän on raidallinen?” vitsailin. Korppisiipi virnisti.
”Sittenhän meillä ei jää muuta vaihtoehtoa kuin nimetä viimeinen Mehiläispennuksi”, maukaisin lopulta ja nuolaisin valkoisen pennun selkää.
”Mehiläispentu, Ampiaispentu ja Kimalaispentu”, Korppisiipi hymähti katsoessaan pentujamme. ”Ne ovat hyvät nimet.”
Naurahdin ja puskin naaraasta hellästi. Vedin sen jälkeen käpälät alleni ja jäin ihastelemaan pieniä pentujani. Rakastin heitä kaikkia jo nyt niin kovasti.
//Pennut?
//503 sanaa
