Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Olin juuri tullut metsästyspartiosta ja olin menossa pesälleni lepäämään. Kävelin rauhallisesti ja määrätietoisesti eteenpäin kunnes kuulin Kyyhkypyrähdyksen äkeän käskyn. Käänsin pääni kohti häntä ja käsitin hänen tarkoittavan, että minun ja vieressäni sattumalta seisseen Hiilihampaan pitäisi mennä hänen luokseen. Vaihdoimme kummastuneita katseita kollin kanssa mutta menimme silti kuolonklaanilaisen vartian luokse. Kyyhkypyrähdys naukui, että hänen pesänsä tarvitsi korjaamista. En sanonut mitään vaan katselin naarasta hiukan vastentahtoisesti. Olisin halunnut mennä lepuuttamaan väsyneitä jäseniäni mutta en halunnut pistää vastaan varsinkaan kun tiesin, että siitä seuraisi rangaistus. Hiilihammas kuitenkin kyseenalaisti Kyyhkysiipeä mutta naarasta ei tainnut kauheasti kiinnostaa, että Hiilihampaallakin oli mielipiteitä. Seurasin kaksikon lyhyttä sananvaihtoa sivusta. Se kuitenkin loppui lyhyeen ja Kyyhkysiipi patisteli meidät klaaninvanhimpien pesälle. Seurasin vanhempaa soturia valittelematta sen enempää. Minua kyllä ärsytti mutta en halunnut sanoa mitään. Hiilihammas lausui pari positiivista sanaa ja ehdotti sitten, että pujottelisimme oksia tiukemmin yhteen niin, että raot peittyisivät.
“Hyvä idea”, naukaisin lyhyesti ja aloin räpläämään oksia mutta onnistuin vain pahentamaan tilannetta. En ollut käpälistäni niin varma tai kätevä, että olisin osannut vetää oksia tiukempaan. Kaksi oksaa tippui käpäliini ja mielialani laski yhtä nopeasti kuin ensimmäinen vesipisara laskeutui nenälleni. Tihkusade alkoi rummuttaa maata hellästi mutta selässäni se tuntui ikävän tökkivältä. Huokaisin ja koitin korjata aiheuttamani vauriot Hiilihampaan katselessa vierestä.
“Voisitko mitenkään auttaa?” kysyin töksäyttäen sanat suustani miltei vihaiseen sävyyn. En olisi halunnut alistua kohtalooni ja pyytää apua mutta joskus joutui tekemään epämielyttäviä asioita. Elämä Kuolonklaanin vallan alla oli siitä hyvä esimerkki.
//Hiili?
