Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
Jos tekisimme nyt oikeat liikkeet ja sitä rataa niin saisimme kettun pakosalle, käärmekullan onnistuneen huitaisun ansioista. Köyristän selkääni ja sähisen silmät viirussa. Kettu ei säikkynyt.
”Mene sinä sen toiselle kyljelle niin minä menen toiselle puolelle!” sihahdan käärmekullalle ennenkuin luikkin kettun vasemmalle puolelle. Työnsin kynteni nopeasti kettuk kylkeen ja yritin kivuta sen selkään mutta juuri väärällä hetkellä tunsin pienen potkun ja lenähdin kettun ollessa kovassa liikkeessä irti. Tömähdin kovaan maahan ja ulahdin. Jouduin pökeryksiin hetkeksi mutta kuitenkin vain hetkeksi. Huomasin kuinka käärmekulta oli takertuneena kettun käpälään ja raapi silmät viirussa otuksen vatsaa. Nousin hoipuroiden pystyyn ja lähdin juoksemaan käärmekultaa kohti auttamaan tätä kettun kellistyksessä. Työnsin kynteni nopeasti esiin ja loikkasin kettun kylkeä kohti mutta kettu taisi huomata minut tai jostain muusta syystä käänähti nopeasti minua kohden, hyppyni jäi siis lyhyeksi ja tömähdin taas maahan. Jäseneni olivat heikkoina enkä jaksanut liikahtakaan.. Tähänkö elämäni päättyisi? Kettun tapamaksiko minä synnyin? Suljin silmäni tiukasti kiinni ja irvistin. Kuulin yllättäen käärmekullan ulahtavan jotain muuta en kuullut tarkasti mitä. Kettu nappasi minua kyljestä kiinni ja nosti ilmaan, se ravisteli minua kovaa tahtia. Rimpuilin sen otteessa ja ulisin peloissani.. En halunnut kuolla..! Ainakin halusin synnyttää pienokaiseni ensin.. He ansaitsivat elää.. Ihan sama vaikka minä kuolisin.. Mutta ei.. Ei tässä taistelussa.. Missä tahansa muussa taistelussa kuin tässä.. Lopulta kettu älähti kovaan ääneen ja heiti minut kauemmas ilmeisesti koska olin tiellä. Lenähdin päin puuta ja ulahdin kovaan ääneen. Kun tömähdin sitten vielä maahan niin en enään noussut.. En nostanut päätäni. Katselin vain raskaasti henkitäen kun käärmekulta taisteli kettua vastaan. Tunsin kuinka tietoisuutteni oli tunkeutumassa pimeys.. Kuolisinko minä tähän? Ei.. Ei.. Ei! Yritin viimeisillä voimillani taistella pimeytta vastaan mutta en kyennyt en jaksanut pimeys vei minut mennessään.
Heräsin yllätäen samalla aukiolla ja näin edelleen kuinka käärmekulta edelleen taisteli kettua vastaan. Olin mennetänyt tajuni.. Kuinka pitkäksi aikaa? Henkitin edelleen raaskaasti mutta nyt sentään jo paljon selvemmin. En jaksanut edelleenkään nousta. Olin edelleen todella heikkona.. Tuijotin silmät sameina käärmekullan urhoollista taistoa kettua vastaan.. Sydäntäni riipaisi kun kuulin käärmekullan ulahtavan kivusta. Nousin hitaasti ja vaivaloisesti pystyyn ja lähdin nilkkutamaan heikkosti ja hitaasti kettua päin. Lyyhistyn kuitenkin nopeasti maahan silmät sameina ja kovan äänähdyksen. Kettu käänsi nopeasti katseensa minuun mutta käänsi sitten taas käärmekultaan tai no sinne missä naaras ilmeisesti oli ollut.. Naaras oli luikahtanut pois kettun kynsistä. Käärmekulta oli todella urhea.. Nousin taas vaivalloisesti pystyyn ja ulahdan. Nilkutan hitaasti ja kivusta irvistelen käärmekullan vierelle ja autan parhaani mukaan naarasta vaikka käärmekulta kuitenkin sai enemmän vahinkoa kettuun kun minä sain vain aina välillä pari naarmua ja pari isompaa haavaa kettun nahkaan.
//käärme D:
KP-boosti käytössä
