Kiurutassu
Kirjoittaja: Yuzu
Kiurutassu oli yhä mielissään mestarinsa kehuista, että mestarin sanat jäivät häneltä kokonaan kuulematta.
“Anteeksi, voisitko toistaa?” Kiurutassu kysyi, tällä kertaa yrittäen keskittyä kovemmin. Lieskakajo ei näyttänyt olevan millänsäkään, hänen silmissään oli vain tavallisen tuttu, tyhjä katse.
“Sanoin, että käy pyytämässä jotakin oppilasta harjoittelemaan kanssasi. Kallahämy ja Kärpästassu olivat aamupartiossa – käy pyytämässä heitä, sillä he tuskin ovat kaukana”, mestari ohjeisti. Kiurutassua hieman jännitti mennä pyytämään hänelle melko vieraita kissoja harjoituksiin. Kallahämy oli vanhempi soturi – kuuntelisiko hän edes tällaisen piskuisen oppilaan pyyntöjä, vaikka hän olisikin sanonut Lieskakajon lähettäneen hänet? Hän vilkaisi vielä kerran Lieskakajoon ja lähti juoksemaan kohti leiriä.
Kiurutassu äkkäsi Kärpästassun, mustaturkkisen naarasoppilaan, lähes heti kun hän pääsi leiriin. Hän tassutti toisen oppilaan luo ujosti.
“Hei, tuota, Lieskakajo pyysi minua kutsumaan sinut harjoittelemaan kanssani”, Kiurutassu toivoi, että oli esittänyt asian järkevästi. Kärpästassu näytti hetken aikaa kummastuneelta, mutta sitten hän nyökkäsi laskien päätään hieman.
“Selvä. Minun täytyy ensin kysyä mestariltani lupa”, hän maukui. Kiurutassu odotti aukiolla, kun Kärpästassu kävi kysymässä Kallahämyltä luvan lähteä. Sitten hänen pesätoverinsa kipitti takaisin.
“Mennäänkö?” Kärpästassu kysyi.
“Mennään vain, Lieskakajo varmaan jo odottaa meitä.” Kiurutassu kiristi tahtia. Hän ei halunnut antaa mestarinsa odottaa!
Jotta Kiurutassu saisi jotain puheenaihetta Kärpästassun kanssa, hän aloitti varovasti: “Millainen mestari Kallahämy on?”
“Olen hänelle paljosta velkaa”, Kärpästassu vastasi nopeasti. Kiurutassu nyökkäsi, hieman hämmentyneenä vastauksesta.
“Niin minäkin olen Lieskakajolle. Hän on aivan mahtava mestari!” Kiurutassu ylisti. Hän ei missään nimessä halunnut kehuskella liikaa mestarillaan, etenkään Kärpästassulle joka vaikutti hieman alistuvalta. Mutta tottahan se oli, että Lieskakajo oli paras mestari, ainakin hänelle.
“Pidätkö taistelemisesta?” Kiurutassu yritti rikkoa kiusallisen hiljaisuuden heidän välillään.
Kärpästassu pudisti päätään. “En minä oikein.”
Kiurutassu loi pesätoverilleen ilahtuneen katseen, johtuen siitä ettei hänkään pitänyt taistelemisesta.
“Hei, en minäkään. Olen hyökkäämisessä ihan surkea!” Hän huomasi, että Kärpästassu alkoi rentoutua hieman. Ehkä hänestä oli helpottavaa huomata, ettei hän ollut ainoa joka ei pitänyt taistelemisesta.
Loppumatkan ajan Kiurutassu oli hiljaa, hänellä ei riittänyt jaksaminen tai rohkeus enempään puhumiseen. Hän helpottui nähdessään Lieskakajon istuvan harjoitusaukiolla. Mestarinsa seurassa hänellä oli aina turvallinen olo, mutta nyt se tuntui erilaiselta. Lieskakajo tuntui kulkevan kuin sumussa, eikä hänen sanoissaan ollut aitoja tunteita. Päivien aikana Kiurutassu oli huomannut, että tämä kyräili välillä klaanin uutta varapäällikköä Käärmekultaa pisteliäästi. Kiurutassu oli varma, ettei hänen tai kenenkään muunkaan olisi pitänyt nähdä niitä katseita, mutta hän oli pakostakin huolissaan Lieskakajon terveydestä.
“Lieskakajo?” Kiurutassu tassutti nopeasti mestarinsa luo. Lieskakajo hätkähti pienesti, ihan kuin hän ei olisi tunnistanut Kiurutassua ollenkaan.
“Ai, Kiurutassu.. löysit Kärpästassun. Hyvä”, hän mumisi.
Kärpästassu siirteli käpäliään vaivautuneena, ja Kiurutassu meni ohjeistamaan nuorempaa oppilasta lempeästi.
“Mene sinä tuonne kuopan toiselle puolelle – ei, ei siihen, vaan tuohon missä on kynnenjälki”, Kiurutassu opasti. Itse Kiurutassu asettui kuopan keskelle, odottaen Lieskakajon ohjeita.
“Mitä teemme nyt?” Kiurutassu kysyi. Lieskakajo käveli kömpelöin askelin Kiurutassun luo.
“Harjoittelette liikettä nimeltä loikka ja pito. Sinä osaatkin sen jo.” Hän piti tauon. “Osaatko sinä, Kärpästassu? Onko Kallahämy opettanut sen sinulle?”
Nuorempi oppilas liikautti päätään. Kiurutassu tunnisti sen vain vaivoin nyökkäykseksi.
“Aloita sinä, tiedät mitä tehdä. Minun täytyy käydä leirissä”, Kiurutassu huomasi, että sanat tulivat vaivoin Lieskakajon suusta.
“Selvä, Lieskakajo! Tulemmeko sen jälkeen leiriin?” Kiurutassu tiedusteli.
“Kyllä, tulkaa..” Mestarin ääni hiipui, kun hän harppoi kohti pensaikkoa. Kiurutassua hieman ihmetytti se, miksi hän ei kulkenut lyhintä reittiä. Saniaispensaikon kautta leiriin olisi paljon pidempi matka. Ehkä Lieskakajo ei muistanut sitä, tai ehkä hän kulki vain kiertoreittiä?
“No niin, aloitetaan”, Kiurutassu maukui Kärpästassulle. Hän hiipi kohti toista oppilasta nopein ja kevyin askelin, ilman että hänen tassunsa tuskin koskettivat maata. Kärpästassu näytti hämmentyneeltä, mutta hän seurasi katseellaan tiukasti Kiurutassun liikkeitä. Kiurutassu väräytti häntäänsä merkiksi, että hän oli loikkaamassa. Niin ei oikeassa taistelussa tietenkään pitänyt tehdä, mutta tämä olikin vain harjoittelua. Kiurutassu loikkasi Kärpästassun selkään, ja yritti ottaa hänestä tukevan otteen. Hän oli kuitenkin ottanut liian kovat alkuvauhdit. Kiurutassu tömähti ikävästi Kärpästassun toiselle puolelle, ja naaras jäi seisomaan täysin koskemattomana. Kiurutassua nolotti niin että turkkia syyhytti. Kiusallisinta tilanteessa oli se, että Kärpästassu ei reagoinut mitenkään, loi vain hiljaisuuden heidän välilleen. Kiurutassu nousi kompuroiden pystyyn ja katsahti Kärpästassuun.
“Taisin hypätä liian nopeasti. Yrittäisitkö sinä seuraavaksi?”
Harjoitusten jälkeen Kiurutassu oli aivan puhki, ja hän tuskin jaksoi nostaa käpälää toisen eteen. Pakko oli kuitenkin jaksaa, sillä hän oli suunnitellut menevänsä tänään Tupsutassun kanssa saalistamaan.
“Taistelit hyvin!” Kiurutassu hymyili takanaan kävelevälle Kärpästassulle. Kumpikaan heistä ei ollut varsinaisesti onnistunut tänään, mutta Kiurutassua hävetti enemmän hänen omat möhläyksensä.
“Kiitos”, Kärpästassu vastasi hiljaa.
Kiurutassu oli sanomassa hänelle vielä jotain, mutta sitten hänen veljensä juoksi hänen luokseen.
“Moi!” Tupsutassu kosketti kuonollaan Kiurutassun korvaa.
“Hei! Mitä olet tehnyt tänään?” Kiurutassu lipaisi veljensä lapaa. He olivat läheisempiä kuin sisarukset yleensä, sillä heidän vanhempansa olivat kuolleet.
“Auttelin leirissä”, Tupsutassu vastasi. Kiurutassu nyökkäsi iloisena.
“Lähdetäänkö saalistamaan?” hän kysyi veljeltään. Yhteinen saalistamishetki piristäisi Kiurutassun päivää kovasti!
// Tupsu? :3
