Lauhalaukka
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Sukelsin ensimmäisenä pimeyteen, joka vietti oletettavasti yhä syvemmälle maan uumeniin. Takaraivossani soivat varoituskellot. Oliko todella turvallista lähteä tutkimaan jotakin outoa tunnelia tällaisella säällä? Mitä jos vesi pääsisi tunneliin ja kaikki hukkuisivat? Mitä jos se oli umpikuja tai sen päässä odotti jotakin aivan kamalaa? Yritin parhaani mukaan hiljentää sisäiset äänet ja näytellä, että kaikki oli hyvin. Kaikki olivat väsyneitä, eikä johtaja saanut antaa tunnelman latistua omilla huolillaan.
Tunnustelin tietä viiksilläni, jotka hipoivat kylmiä kiviseiniä. Tässä kohtaa tunnelia oli ahdasta, ja tunsin, miten maan paino yläpuolellamme lisääntyi koko ajan. Huurretassun lämmin henkäisy häntääni kertoi minulle, että kaksikko tuli yhä perässäni, sillä näin pienessä tilassa taaksepäin vilkuili ei ollut mitenkään erityisen kannattavaa. Sitä paitsi, tässä pilkkopimeydessä olisin tuskin edes nähnyt mitään saati ketään.
Oli mahdotonta arvioida, kuinka pitkälle olimme tulleet tunnelissa tai kuinka kauan aikaa siihen oli mennyt. Paikka paikoin tunneli leveni ja kapeni, ja välillä pakokauhu läikähti sisälläni, kun jo pelkäsin, että jäisimme jumiin tänne. Jossakin vaiheessa matkaa tunsin kuitenkin viiksissäni lupauksen avarammasta tilasta, kun havaitsin ilmavirrassa pienen muutoksen. Huolimatta halustani rynnistää eteenpäin hillitsin itseni ja jatkoin matkaa varovaisen päättäväisesti, sillä en halunnut ottaa sitä riskiä, että syöksyisimme kaikki kuolemaamme innostuksissamme.
Tunnelin päässä näkyi harmaata kajastusta. Silmäni olivat jo ehtineet tottua pimeyteen, joten jouduin hetken aikaa räpyttelemään niitä saadakseni ne taas tottumaan valoon astuessani viimein pois ahtaasta käytävästä. Huurretassu ja Mahlahalla pujahtivat perässäni ulos tunnelista, ja siinä me kaikki kolme räpyttelimme silmiämme tajuamatta, mihin paikkaan oikein olimme tupsahtaneet.
Edessämme oli pieni lampi, jonka pinta väreili hennosti katosta tipahtavien vesipisaroiden pudotessa veteen. Luolaan tuli jostain heikko valonkajastus.
”Mikä tämä paikka oikein on?” henkäisin ääneen ajatukseni, jota varmasti myös seuralaiseni miettivät parhaillaan. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, miten kauas tunneli oli meidät tuonut.
//Mahla ja Huurre?
//279 sanaa
