Helmipilkku
Kirjoittaja: Ruska
Olimme kävelyllä koivumetsässä, siellä oli kaunista, ja rakastin muutenkin lehtisadetta. Maa tuntui epämukavan märältä tassujeni alla, ja polkuanturani olivat kylmät, onneksi ilma oli ihanan raikasta, ja se piristi minua. Vilkaisin taivaalle, aurinko oli jo laskemassa, ja taivas oli hämärtymässä. Olisi jo paras kääntyä takaisin leiriin, vielä kun ei ole pimeää. ”Meidän pitäisi varmasti jo lähteä leiriin, alkaa tulla pikkuhiljaa ilta”, sanoin katsellen taivasta, ja ääneni oli värisi hiukan huolesta, yöllä metsä on vaarallinen, emmekä varmasti halua silloin olla ulkona. Hillasielu nyökkäsi, ja samoin teki Kipinätassukin, tunsin helpotusta, onneksi he eivät halunneet jäädä vielä katselemaan metsää, joka oli erittäin kaunis. Käännyimme kohti leiriä, ja puhuin Hillasielun kanssa. Kolli oli matkallamme hyvin onnekas, sillä hän sai napattua hiirenkin, hän oli taitava metsästäjä, aivan niin kuin minäkin, ajattelin ja punastuin turkkini alla. Kun olimme sekametsässä, aurinko oli jo melkein laskenut, ja sitä hädin tuskin näki horisontista, oli jo aika pimeää, mutta aurinko tarjosi vielä vähäistä valoaan. ”Oli mukavaa käydä kävelyllä”, Hillasielu sanoi hymyillen, kun olimme jo melkein leirissä. ”Niin minustakin”, sanoin hymyillen ystävällisesti, ja loin katseen Hillasieluun, joka loi takaisin. Näin hänen katseestaan ystävyyden, ja myös lempeyttä. Katsoimme hetken toisiamme ja Hillasielu käänsi päänsä äkillisesti kohti Kipinätassua, hätkähdin ja katsoin myös Kipinätassua. ”Miltä tassusi tuntuu? Ei kai kävelylenkki ollut liian raskas sille?” Hillasielu kysyi huolestuneena oppilaaltaan. ”Siihen särkee hieman, mutta Liljatuuli varmaan auttaa pian”, Kipinätassu vastasi ja nosti päätään. Katsoin eteenpäin, tosiaan, olimme leirillä. Menimme sisälle jonossa, kävelin Hillasielun perässä, ja Kipinätassu taasen minun takanani. ”Minä vien tämän hiiren ja jäniksen tuoresaalis kasaan, vie sinä Helmipilkku Kipinätassu Liljatuulen luo”, Hillasielu sanoi hymyillen. Nyökkäsin Hillasielulle, ja käänsin katseeni Kipinätassuun. ”Mennään”, sanoin nyökäten, ja Kipinätassu nyökkäsi takaisin. Saatoin nuoren oppilaan parantajan pesälle, ja tämä istahti sammalvuoteelle, millä oli nukkunut edellisenä yönä. ”Hei Liljatuuli, palasimme kävelyltä, Kipinätassu sanoi että tassuun särkee”, selitin Liljatuulelle. ”Selvä”, Liljatuuli sanoi ja kumartui Kipinätassun jalan puoleen. ”Hyvää yötä Kipinätassu, nähdään myöhemmin”, sanoin kirjavalle kollille ystävällisesti. Kipinätassu hyvästeli minut hännän heilautuksella. Kävelin kohti sotureiden pesää, jonka edustalla Hillasielu odotti minua. ”Olisi hyvä aika jo mennä nukkumaan”, Hillasielu totesi ja katsoi taivasta, jolle syttyi jo tähtiä. Tähtiklaanin kissat katselivat meitä, koko ajan. ”Niin on”, sanoin kehräten hiljaa. Kävelimme pesään ja kävin makuulleni omalle sammalvuoteelleni, ja Hillasielu omallensa. ”Hyvää yötä Hillasielu”, kuiskasin Hillasielulle. ”Hyvää yötä Helmipilkku”, Hillasielu kuiskasi takaisin, ja nukahdin.
// Kipinä? (Kirjoita vaikka mitä Liljatuuli teki Kipinän jalalle, ja aamusta kun hän herää)
