Talvikkipentu
Kirjoittaja: Aura
Talvikkipentu makoili emonsa vierellä ja näykki tassukarvojaan tylsistyneenä. Hän halusi olla heti oppilas eikä odotella ikuisuutta. Hänestä tuntui, että hän olisi ollut pentuja sata kuuta, kohta hänestä tulisi klaaninvanhin. Naaraspentu nurisi itsekseen, mutta Minttuliekki tuuppasi häntä parempaan asentoon ja nousi istumaan, kun huomasi mustaturkkisen oppilaan, Yötassun lähestyvän heitä. Talvikkipentu hoki mielessään, että nyt hänen olisi käyttäydyttävä hyvin ja näytettävä paremmalta, kuin muut pennut. ”Hei, Yötassu!” Talvikkipentu tervehti häntä ja Minttuliekki nyökkäsi nuoremmalle kissalle tervehdykseksi. Yötassu kysyi olisiko pennusta jo oppilaaksi ja lisäsi, että punaturkkinen varapäällikkötietäisi parhaiten. Naarasoppilas myös kertoi, että haluaisi elää pentuaikaansa uudestaan, mutta aikaa ei voinut kääntää ympäri. ”Olisi! Osaan jo vaikka mitä. Pentutarhassa on ihan mälsää”, Talvikkipentu nurisi turhautuneena, mutta Minttuliekki tuuppasi häntä. ”Kuuntelehan mitä Yötassulla on sanottavaa, hän on sentään jo oppilas”, naaras kehotti tytärtään ja hymyili hieman anteeksipyytelevästi mustalle naaraalle. ”Millaista oppilaana sitten on? Eikö olekin siistiä, kun voi tehdä melkein mitä vain?” Talvikkipentu henkäisi haaveillen ja mietti mitä kaikkea voisi tehdä sitten vanhempana. Naaras ei ymmärtänyt mitä muut höpisivät siitä, että hän tulisi kaipaamaan pentuaikoja. Talvikkipentu tiesi, että hän voisi paremmin, kun kukaan ei voisi estellä häntä tai olla hänen menestyksensä tiellä. Pienestä pennusta asti hän oli tottunut voittamaan ja leikeissä naaras oli ollut raju. Etenkin jos kyseessä oli ollut leikkitappelu tai sammalpallo.
// 209 sanaa
// Yö? :3
