Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimutassu oli iloinen, että Lauhalaukka ja Mahlahalla olivat viimein saaneet sovittua rikkoutuneet välinsä. Kaksikko tuli hänen perässään tyytyväisesti rupatellen, ja hetki sitten vallinnut jännite oli hävinnyt kokonaan. Nyt he voisivat keskittyä etsimään yrttejä, vaikka tuskin he niitä löytäisivät. Tämä oli nimittäin ollut vain juoni, jolla saada ystävykset puhumaan toisilleen, mutta koska se oli toiminut näin hyvin, Leimutassu ei halunnut paljastaa sitä Lauhalaukalle ja pilata sopuisaa ilmapiiriä.
Joki oli suurimmaksi osaksi jäätynyt, mutta paikoin tumma vesi oli murtanut sen pintaa ja pääsi ryöppyämään vapaasti. Leimutassu katsoi tarkasti, mihin laski käpälänsä törmällä. Hyiseen veteen pulahtaminen ei juuri houkutellut häntä. Hän oli sitä paitsi vasta syönyt.
”Pitäisikö täältä löytyä yrttejä?” Lauhalaukan äänen epäuskosta kielivää sävyä ei voinut olla huomaamatta. Tyhmäkin olisi tajunnut, ettei tähän vuodenaikaan tahtonut löytänyt käyttökelpoisia yrttejä oikein mistään. Paitsi tietenkin hylätyltä kaksijalkojenpesältä Kuolonklaanin rajan tuntumasta, mutta juuri tällä hetkellä Eloklaanissa ei ollut tarvetta kissanmintulle.
Leimutassu kiepahti ympäri hymy korvissa, yrittäen edelleen kovasti uskotella oranssivalkoiselle soturille, että hänen aikeensa olivat aidot. ”Kyllä minä ainakin luulisin niin. Tietenkään en voi sanoa täysin varmasti, että niitä löytyy täältä tai mistään muualtakaan, mutta täytyyhän meidän sentään edes yrittää, vai mitä?”
Lauhalaukka vilkaisi Mahlahallaan kulmat kurtussa, mutta kermanvärinen kolli nyökytteli päätään Leimutassun sanomaa tukien. ”Niin, eihän yrittämisestä mitään haittaakaan ole. Jos satumme löytämäänkin jotakin, se on vain plussaa.”
”Olette varmaan oikeassa”, Lauhalaukka myönsi lopulta. Leimutassu heilautti häntäänsä mielissään siitä, että kolli oli uskonut hänen sepityksensä, ja rupesi sitten kaivamaan lunta varovasti toisella etukäpälällään.
Mahlahalla ja Lauhalaukka seurasivat hänen esimerkkiänsä ja tekivät samoin. Vaikka Leimutassu tiesi homman toivottomaksi, hänestä oli silti palkitsevaa nähdä, miten toisensa uudelleen löytäneet ystävät työskentelivät taas yhdessä.
Sivusilmällään Leimutassu näki, miten Mahlahalla kuopaisi vahingossa lunta Lauhalaukan päälle. Oranssivalkoinen soturi älähti yllättyneenä ja heitti lunta kollin niskaan kostoksi, ilmeisesti luullen Mahlahallan tehneen äskeisen tarkoituksella. Leimutassu seurasi huvittuneisuuttaan peitellen tilanteen kehittymistä.
//Mahla?
//297 sanaa
