Korpitassu
Kirjoittaja: Käärmis
Sädetassu ei ollut kovinkaan onnellinen herätessään minun naamani hänen naamallaan. Hän ei vaikuttanut halukkaalta olla kanssani, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Yritin vain parhaani mukaan maanitella häntä leikkimään tai kilpailemaan kanssani. Olin kovin tylsistynyt vain makaamaan pesässä. Miksemme voineet leikkiä kuten kaikilla oli pentuna tapana tehdä?
Sädetassu vaukitti jo hieman suutahtavan minun loikkiessa hänen ympärillään ja tökkiessä häntä yrittäen saada häntä edelleen mukaani leikkimään. Muut oppilaat pesässä katsoivat minua kuin hullua, mutta en osannut ottaa sitä asiaa kunnolla huomioon. En ajatellut muita halusin vain leikkimään. Kuitenkin Sädetassu kieltäytyi aina vain uudelleen ja uudelleen. En ymmärtänyt miksi. En osannut myöskään ottaa kieltävää vastausta vastaan ja en suostunut siis ymmärtämään, että kolli ei tosiaan halunnut leikkiä tai kilpailla vaan halusi vain nukkua rauhassa.
“Kuule Sädetassu, sinä olet niin tylsä!” murahdin ja aloin viimein jo luovuttaa. Lyyhistyin kollin pedi vierelle ja katsoin häntä ärtyneenä. “Mikset vain voisi leikkiä kanssani! Ei sinun tarvitse esittää niin isoa! Olemme vasta oppilaita, kyllä mekin saamme vielä leikkiä kuin pennut”, murahdin.
“Yritä ymmärtää, minua väsyttää ja haluan nukkua. Olen ollut pitkissä harjoituksissa ja olen niiden jäljiltä aivan puhki. Minusta sinunkin kannattaisi mennä nukkumaan, niin jaksat taas huomenna tehdä, mitä ikinä teetkään”, Sädetassu naukui sulkien silmänsä. Puuskahdin vihaisesti.
“Ei sitten! Sinun sitten täytyy olla sellainen ilonpilaaja kuin olet!” nurisin ja menin omille sammalilleni. Vilkaisin vielä kerran Sädetassuun ja suljin silmäni. Huokaisin vielä raskaasti ennen kuin nukahdin ja katosin sekavan unen kierteeseen.
Istuin oppilaiden pesän lähistöllä varis tassujeni juurella nököttäen. Odotin Sädetassua. Oli seuraava päivä siitä, kun olin yrittänyt kovin maanitella kollia leikkimään kanssani ja olin ajatellut, että jakaisimme yhdessä variksen, jonka olin onnistunut nappaamaan.
Katsoin kohti sisäänkäyntiä ja heti huomatessani Sädetassun ponkaisin pystyyn. Odotin hänen kulkevan itseäni kohti ja huusin sitten hänen nimeään. Kolli katsoi minuun hetken seisten paikallaan ja lähti sitten maleksimaan minua kohden.
“Hei Sädetassu! Haluaisin jakaa tämän nappaamani variksen kanssasi. Vaikka olitkin eilen tylsä, etkä halunnut tulla leikkimään kanssani, halusin näyttää olevani kelpo kissa ja jakaa tämän maukkaan tuoresaaliin kanssasi”, nau’uin röyhistäen rintaani. Sädetassu katsoi minua vaivaantuneena.
“Älä murehdi. En pahastu siitä, että olit minulle hieman töykeä. Halusin näyttää jalouttani jakamalla saaliin kanssasi”, jatkoin vastaten tämän katseeseen. Sädetassu näytti hieman hölmistyneeltä ja avasi suunsa hetkeksi vastatakseen jotain, mutta sulki sen vielä ja alkoi selvästi puntaroimaan vastaustaan ennen kuin sanoi mitään.
//Säde?
