Haavepentu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Kaikki tapahtui niin yhtäkkiä. Lieskakajo oli tullut hakemaan Kharonia leirikierrokselle, mutta yllättäen isä oli pyyhältänyt sisään pesään kahden Kharonille tuntemattoman kissan kanssa. Pentu katsoi pettyneenä, kun Lieskakajo peruutti ulos karhunvatukkapensaikkoon tehdystä pesästä. Hän olisi halunnut huutaa soturin perään, mutta emo ja muut kissat puhuivat niin kovaa, ettei pienokaisen ääni olisi kantautunut heidän ylitseen.
Kuunnellessaan emon ja muiden keskustelua, Kharon ymmärsi, että toinen kissoista oli Ruskatassu, hänen veljensä. Kastanjanruskea kolli taisi olla nimeltään Corona, ellei Kharon aivan väärin ymmärtänyt. Hän kertoi jotakin seikkailustaan, muttei Kharon ihan ymmärtänyt, mitä kolli selitti. Sitten tuo käänsi keltaisen katseensa Kharoniin ja Deimokseen.
Kun Coronaksi paljastunut kissa kysyi pentujen nimiä, Kharon ei ollut ihan varma, mitä tämän pitäisi vastata. Hän vilkaisi Ruskatassua mietteliäänä, ja totesi sitten:
”Olen Haavepentu.” Emo oli ohjeistanut, että Kharonin täytyi esitellä klaanikissoille klaaninimensä, ja Ruskatassu oli klaanikissa. Emo selitti nopeasti, että Kharon voisi kertoa oikean nimensä kissoille. Corona oli kuulemma hänen setänsä, joka sai pienen pennun aivot solmuun. Mistä tuo kissa oli yhtäkkiä ilmestynyt tänne, ja miten hän oli Kharonin setä? Siitä huolimatta Kharon kertoi nimensä, ja Deimos kertoi myös omansa.
”Onpa teillä hienot nimet. Miten vanhoja te oikein olette?” Corona esitti kysymyksen ja kumartui pentujen tasolle. Kharonista tuntui hieman epämukavalta se, miten tuttavallisesti tuntematon kissa puhutteli heitä. Uskalsiko hän luottaa tuohon kastanjanruskeaan kummajaiseen, joka oli yhtäkkiä vain saapunut heidän luokseen ja kertonut olevansa heidän setänsä!
”Öö..”, Kharon mutisi ja vilkaisi veljeään toivoen, että tuo osaisi vastata kollin kysymykseen.
”Olemme puolentoista kuun ikäisiä”, Deimos kertoi leveästi hymyillen.
”Olettepa te jo isoja! Tahdotteko leikkiä jotakin? vaikka sammalpalloa”, Corona ehdotti, mutta Kharon pudisteli päätään.
”Itse asiassa minun täytyy nyt mennä. Emo, voinhan mennä leirikierrokselle Lieskakajon kanssa? Sinä lupasit jo aiemmin”, Kharon sanoi ja katsoi vaativasti emoaan. Taivaslaulu vilkaisi isän suuntaan.
”Ottakaa Corona ja Deimos mukaan”, Merkurius ehdotti.
”Eikä! Sinä voit esitellä heille leiriä! Emo lupasi, että saan mennä Lieskakajon kanssa!” Kharon kitisi. Taivaslaulun kasvoille nousi hento hymy.
”Hyvä on, mene vain”, emo myöntyi ja kosketti hellästi kuonollaan Kharonin päälakea. Pentu väisteli tiellään olevia kissoja kulkiessaan kohti pesän uloskäyntiä. Täältä tullaan, Lieskakajo! Pentu ajatteli mielessään.
Kharon lojui tylsistyneenä pentutarhan sammalvuoteella ja tuijotti pesän kattoa. Coronan saapumisesta klaaniin oli vierähtänyt jo kuu, ja Kharon oli lopulta suostunut tutustumaan kastanjanruskeaan kissaan. Corona ja Ruskatassu olivat viettäneet pentutarhalla aikaa laittoman paljon.
Kharon oli kasvanut kuun aikana hurjasti. Hän pystyi jo juoksemaan todella lujaa, ja osasi vaikka ja mitä. Miltei päivittäin kolli oli viettänyt aikaa Lieskakajon kanssa. Kaksikko oli ystävystynyt, ja Kharon nautti soturin seurasta. Hänen onnekseen Deimos viihtyi hyvin emon, Coronan, isän ja Ruskatassun kanssa. Kharon sai pitää Lieskakajon vain itsellään.
”Emo, voisinko mennä leikkimään Lieskakajon kanssa?” Kharon kysyi ja kääntyi vatsalleen. Taivaslaulu oli juuri pesemässä turkkiaan, mutta naaras keskeytti sen kääntäen katseensa Kharoniin.
”Mene vain, kunhan tulet takaisin isän ja Coronan saapuessa partiosta”, emo sanoi rauhallisella äänellään. Kharon pomppasi jaloilleen ja loikki ulos pentutarhalta.
Ilma pääaukiolla oli kylmähkö, mutta kuitenkin siedettävä. Lunta ei ollut satanut ainakaan neljäsosakuuhun, joten leirissä kulkeminen oli vaivatonta. Kissat olivat talloneet maan kovaksi, ettei hankeen uponnut. Kharon tunnisti Lieskakajon punertavasta turkistaan. Kolli istui yksinään leirin toisella laidalla.
Pentu loikki innoissaan ystävänsä luokse.
”Lieskakajo! Mitä me tänään leikimme?” Kharon kysyi innoissaan heittäytyessään soturin jalkoihin.
//Lieska?
// 519 sanaa
