Harhatassu
Kirjoittaja: Ravn
Salviakatse oli luvannut viedä minut tänään nummelle. Harmaankirjava naaras oli ollut sitä mieltä, että nyt oli mitä otollisin sää harjoitella aavalla viihtyvien päästäisten, myyrien ja jänisten saalistamista. Lisäksi soturitar oli vihjannut siihen suuntaan, että mikäli ilma pysyisi suotuisana ja päivänvaloa olisi riittämiin, voisimme alkaa opetella myös hyökkäämisen ja puolustamisen alkeita sekä perehtyä pariin yksinkertaiseen taisteluliikkeeseen – rehellisesti sanottuna en ollut järin innoissani mestarini jälkimmäisestä ideasta, mutta halusin joka tapauksessa päästä edes hetkeksi ulos leiristä. Ennen lähtöämme naaras oli antanut minulle luvan syödä jotakin, jotta jaksaisin varmasti koko päivän. Olin valikoinut tuoresaaliskasasta kovaonnisen varpusen, jota hotkin hyvillä mielin lähellä oppilaiden pesää. Salviakatse istui piikkihernetunnelin luona ja keskusteli siniharmaan turkin omaavan Lumihiutaleen kanssa, varroten minua. Koska en halunnut odotuttaa itseäni, ahmin nopeasti loput sulkapeitteisestä tuoresaaliista ja nuolin suunympärykseni puhtaaksi. Jännitys ja silkka innokkuus kutkuttivat suloisesti vatsanpohjassani ja saivat tassuni syyhyämään vimmatusti suunnatessani kulkuni mestarini ja Lumihiutaleen tykö. Molempien erakkosyntyisten soturien katseet kääntyivät hitaasti puoleeni, kun nämä viimein havaitsivat minun lähestyvän heitä.
“Joko olet valmis?” Salviakatse kysyi ja nousi seisomaan. Nyökkäsin tarmokkaasti päätäni.
“Pitäkää hauskaa”, Lumihiutale toivotti aurinkoisesti hymyillen ja jäi istumaan niille sijoilleen, kun mestarini lähti johdattamaan minua läpi piikkihernetunnelin ja ulos leiristä.
Aikaisemmin vitivalkoinen ja hyytävä nummi oli muuttunut ruskeankirjavaksi ja kosteaksi. Lumen alla lehtikadon ajan uinunut maa oli alkanut hiljalleen vihertää ja ilmassa leijaili lukemattomia vahvoja eri kasvien ja eläinten tuoksuja – kaiken kaikkiaan maisema tarjosi niin paljon virikkeitä, etten tiennyt mihin niistä keskittyä ensimmäisenä! Onnekseni Salviakatse tarjosi pian ratkaisun ongelmaani.
“Kuten aamulla kerroin, tänään harjoittelemme ainakin saalistusta”, naaras sanoi. “Ensimmäinen tehtäväsi on jäljittää mikä tahansa pieni jyrsijä ja koettaa saada se kiinni.”
Nyökkäsin hitaasti ja aloin varovasti haistella sekä maistella ilmaa saaliseläimen hajujäljen toivossa, vetäen keuhkoni täyteen nummen teräviä ja soisia tuoksuja. Jouduin miettimään hetken, mutta lopulta uskoin tunnistavani hajujen sekamelskasta kohtalaisen tuoreen peltomyyrälle kuuluvan jäljen, jota lähdin hitain askelin seuraamaan. Salviakatse kulki pari ketunmittaa jäljessäni.
Hajujälki johdatti minut kohti reviirin luoteisosissa sijaitsevaa koivumetsää, jonka siintäessä edessäni myyrän tuoksu alkoi yllättäen voimistua. Pysähdyin niille sijoilleni ja annoin katseeni kiertää hitaasti ympäröivässä maisemassa. Edessäni kohosi alastomuuttaan karu koivumetsä, kun taas vasemmalla puolellani maa oli kuivuneen ja kuolleen heinikon peitossa. Puolestaan oikealla puolellani kaukaisuudessa häämötti ainakin kuusia, koivuja ja leppiä kasvava sekametsä sekä varvikko, joka peitti pitkälti koko Eloklaanin reviirin. Ja siellä varvikossa, erään kanervamättään juurella parin kolmen hännänmitan päässä, kyyristeli jäljittämäni harmaaturkkinen saaliseläin – se näytti olevan kylmissään ja syventynyt nuuhkimaan maata oletettavasti jonkin syötävän toivossa. Vedin hiljaa syvään henkeä ja otin varovasti askeleen lähemmäs, ennen kuin valmistauduin ponnistamaan pahaa-aavistamattoman myyrän niskaan päästääkseni sen nopeasti ja kivuttomasti päiviltä. Seuraavassa hetkessä kaikki tapahtui niin nopeasti, että kun havahduin eikä veri enää kohissut korvissani, näin myyrän lojuvan kuolleena kynsissäni.
“Hienoa!” Salviakatse kehaisi ja tassutti viereeni. “Hautaa se, niin koetetaan saalistaa vielä jotain muuta. Sinulla on vielä hitusen parannettavaa hiipimisessä ja ponnistamisessa saaliin kimppuun.” Tein harmaankirjavan naaraan ohjeiden mukaan, ja loppupäivän vietimme nummella harjoitellen ja hioen saalistustaitojani. Illan tullen ilma kylmeni ja paluumatkalla leiriin mestarini lupasi opettaa minulle hyökkäämistä ja puolustautumista joku toinen päivä.
// 488 sanaa ( KP-BOOSTI )
