Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
”E-en ole teille uhaksi. Kuljen yksin. Tulin vain etsimään itselleni yösijan. Lä-lähden vaikka heti, jos vain haluatte”, vaaleanruskea naaraskissa sopersi säikähtäneenä. Silmäilin hetken ajan naaraskissaa. Hänen turkkinsa oli rähjäinen, ja ohuen turkin läpi huomasi helposti, miten laiha kissa oli. Erakko oli nuori, tuskin edes oppilasikäinen, maksimissaan seitsemän-kahdeksan kuuta vanha. Metsänvihreistä silmistä paistoi väsymys. Minun teki pahaa ajatella edes, mitä kaikkea tuo nuori kissa oli lyhyen elämänsä aikana joutunut kestämään. En voisi käännyttää häntä pois.
”Ei sinun tarvitse lähteä. Voit tulla leiriimme nukkumaan väsymyksen pois. Minä olen Mesitähti, Eloklaanin päällikkö ja tässä on varapäällikköni Minttuliekki. Kuka sinä olet?” kysyin rauhallisella äänellä. En pitänyt tätä yksinäistä kulkijaa uhkana, joten annoin lihasteni rentoutua ja istuin alas kissaa vastapäätä. Juovaturkkinen kissa vaikutti hieman yllättyneeltä.
”O-olen Juova”, hän sopersi nopeasti.
”Tule, me viemme sinut leiriimme”, lupasin rauhallisella äänellä. Vilkaisin kysyvästi Minttuliekkiä, joka nyökkäsi. Tietenkin minä päällikkönä päätin, ketä leiriin päästin, mutta Minttuliekin mielipide oli minulle tärkeä. Naaraalla oli erilaisia näkökulmia asioihin, joita en aina välttämättä itse edes huomannut. Nyt olimme kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä, että Juova oli väliaikaisesti tervetullut Eloklaanin leiriin. Haparoiden askelin Juova lähti seuraamaan meitä. Kuljimme hitaasti, sillä arvelin naaraan olevan väsynyt.
”Mikä toi sinut meidän reviirillemme? Oletko eksyksissä?” kysyin lempeällä äänellä. Oli Juovan onni, että hän oli tullut meidän reviirillemme, eikä Kuolonklaanin.
”En minä tiedä. Olen vain mennyt eteenpäin siitä saakka, kun jäin yksin. Minulla ei ole päämäärää, joten en usko voivani sillloin eksyä”, naaras totesi rauhallisella äänellä kävellessään.
”Mikä se Eloklaani on?” Juova ehti kysyä. Vilkaisin Minttuliekkiä antaen tälle puheenvuoron.
”Eloklaani on klaani, joka perustuu kissoista, jotka uskovat hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen”, Minttuliekki tiivisti ásian hyvin. Muukalainen tuskin tarvitsi tietoa Tähtiklaanista, ja Kuolonklaanista voisimme varoittaa Juovaa hänen poistuessaan reviiriltämme. Vastaus kelpasi erakolle.
Jouduimme ylittämään joen kaksi haaraa ennen kuin pääsimme leirin lähettyville. Matkan aikana emme juurikaan puhuneet. Olimme auttaneet Juovaa joen ylityksessä, ja tämä oli suoriutunut kohtalaisen hyvin siitä.
”Missä sinun perheesi on?” esitin naaraalle kysymyksen, ennen kuin saavutimme leirin sisäänkäynnin. Huomasin, kuinka nuoren kissan ilme synkkeni. Tuon katse painui maata kohti. Mitä ilmeisimmin tarina ei ollut onnellinen. Tunsin suurta sääliä Juovaa kohtaan. Mieleeni palautui emon kuolema. Hetken ajan ehdin jo katua, että olin päättänyt esittää kysymyksen. Saisiko se uuden tuttavuutemme vain ahdistumaan entisestään?
//Juova? Sori tönkkö D:
// 363 sanaa
