Harhatassu
Kirjoittaja: Ravn
Kun olin päättänyt kysyä Leimutassulta tähtikissasta, olin ajatellut, että parantajaoppilas ei joko mystiikan nimessä ollut saanut tietää ilmestyksen nimeä tai sitten kyseessä oli ollut joku edesmennyt eloklaanilainen. Missään maailmassa en olisi osannut arvata, että Leimutassu oli tavannut unissaan vanhan klaanin parantajan, joka oli esittäytynyt kollille sanoen nimekseen Kortelampi. Jo Leimutassun ensimmäinen kertomus tähtikissasta oli herättänyt minussa lukemattomia kysymyksiä, mutta nyt kun olennolla oli nimi ja tiesin tämän olleen aikoinaan klaanikissa, joka oli elänyt ja kävellyt maan päällä niin kuin mekin nyt, minun alkoi olla vaikea keskittyä ajattelemaan mitään muuta. Minulla oli niin paljon kysyttävää Leimutassulta, mutta ennen kuin ehdin avata suuni, Salviakatse kutsui minut ja Tuulitassun luokseen. Painoin aavistuksen pettyneenä pääni, mutta siirryin kuitenkin kuuliaisesti sinne, minne mestarini minut tahtoi. Tabbykuvioinen soturitar selitti hännänpää viuhtoen, että nyt meidän tuli harjoitella vihollisen kamppaamista, mikä aikaisemmin opitun liikkeen tavoin oli minulle jo entuudestaan tuttua. Tuulitassu kiljui riemusta ja anoi, että saisi kampittaa minut ensin. En voinut muuta kuin hymyillä varovasti nuoren oppilaan innokkuudelle, kun valmistauduin ottamaan vastaan tuon hyökkäyksen. Kyyhkynharmaa naaras virnisti ilkikurisesti, polki takatassujaan märkään maahan ja syöksähti äkkiä liikkeelle minua kohti. Kyyristyin vaistomaisesti, jolloin painopisteeni oli alempana ja minut olisi vaikeampi saada nurin. Päästyään riittävän lähelle Tuulitassu kohdisti hyökkäyksensä voiman jalkoihini ja koetti vetäistä ne tuloksetta altani. Kun naaras huomasi, että hänen tekniikkansa ei ottanut toimiakseen, iski tämä tassunsa seuraavaksi lapoihini ja yritti kaikin voimin vetää minut nurin. Tällä kertaa horjahdin hieman, mutta korjasin nopeasti asentoni ja jännitin lihakseni niin, etten varmasti liikahtaisi hiukkaakaan.
“Epäreilua! Sinä olet isompi kuin minä”, Tuulitassu puhisi ja hypähti suu mutrussa pois kimpustani. Soin nuorelle oppilaalle pahoittelevan katseen ennen kuin käännyin katsomaan Salviakatsetta ja Viherkatsetta, jotka astelivat aukion reunalta luoksemme.
“Sinun tulee osata kaataa vielä Harhatassuakin isompia vastustajia”, Salviakatse huomautti.
“Hyökkäyksesi sujui muuten hyvin ja iskit juuri oikeisiin kohtiin vihollisen horjuttamiseksi, mutta iskun on sujuttava hieman sulavammin. Kun pysyt liikkeessä, pystyt kohdistamaan vastustajaan koko kehosi painon. Lisäksi sinuun on vaikeampi osua”, Viherkatse selitti harmaaturkkiselle oppilaalleen, joka nyökytteli vastahakoisesti päätään. Nopeasti naaraan ilme kuitenkin kirkastui ja tämä nosti itsevarmasti leukaansa.
“Saanko kokeilla uudestaan?” Tuulitassu pyysi ja napitti harmaanruskean turkin omaavaa mestariaan suurilla, metsänvihreillä silmillään. Soturitar nyökkäsi.
“Jospa kokeilisit nyt Leimutassun kanssa?” Salviakatse ehdotti ja kutsui parantajaoppilaan hännänheilautuksella tulemaan luoksemme.
// Leimu?
// 363 sanaa
