Kääpäpuna
Kirjoittaja: Käärmis
Parantajakolli vaikutti yllättyneeltä Kääpäpunan toteamuksesta. Ruskeaa soturia alkoi nolottaa. Mitä jos klaani lähettäisi hänet pois, koska hän ei osannut toimia soturina – ja vielä myönsi sen itse! Kuitenkaan Leimusilmä ei arvostellut häntä – ainakaan suoraan. Sen sijaan mustavalkoinen parantaja kysyi, miksi hän niin ajatteli.
“En ole luonteva sotureiden tehtävissä. Olen kehno saalistamisessa ja sitäkin surkeampi taistelemaan. Ainoat asiat, joita osaan on juosta karkuun ja piiloutua”, Kääpäpuna myönsi hiljaa ja jatkoi siivousurakkaansa. Hän ei halunnut niinkään kiinnittää sen suurempaa huomiota itseensä. Asia oli niin kuin se oli, ei kukaan sille mitään mahtaisi. Ei hän voinut olla hyvä kaikessa – vaikka ei hän oikeastaan ollut hyvä juuri missään.
“En sanoisi, että syy surkeuteeni olisi siinä, etteikö minua osattaisi opettaa tarpeeksi hyvin, minä en vain opi asioita, joita minulle halutaan opettaa”, kolli totesi vielä siivoamisen sivussa. Hän piti katseensa matalalla, jotta ei joutuisi kohtaamaan Leimusilmän katsetta. Hän tiesi olevansa hyödytön, mutta kun toiset totesivat samaa, hänen oli vaikeaa katsoa heitä silmiin. Se teki totuudesta vain aidomman.
Kotiutuminen Eloklaaniin oli ollut ristiriitaisella tasolla vaikeudessaan. Muut kissat olivat erittäin mukavia ja Kääpäpuna arvosti heitä ja heidän työskentelyä kovasti, mutta samalla hänestä tuntui, että hän oli jatkuvasti arvostelun ja inhon keskellä. Koskaan ei voinut tietää mitä muiden kissojen päissä liikkui, joten oli vaikea sanoa hyväksyivätkö he häntä todella joukkoonsa.
//Leimu?
