Sypressipentu
Kirjoittaja: Saaga
Istuin ulkona katselemassa taivaisiin. Oli kaunis sää. Hiirenkorva oli alkanut ja ruoho alkoi pikkuhiljaa kasvaa lumen alta. Viimeiset lumet olivat sulaneet jo aikoja sitten mutta maassa oli vielä kohtia, jotka olivat hieman jäässä. Heilautin käpäläni nopeasti alleni ja nuosin pystyyn. Tassuttelin lennokkaasti kohti sotureidenpesää. Jos vaikka Hallavarjolla olisi aikaa jutella. Haluasin seuraa. “Hallavarjo!” hihkaisin nähdessäni valkoisen kollin peseytymässä soturien pesän vierustalla. “Hei Sypressipentu,” Hallavarjo hymyili ja lopetti itsensä pesemisen. “Minulla oli tylsää. Haluatko jutella?” kysyin iloisesti hypähdellen. “Ilomielin,” kolli naurahti innokkuuteni lumoamana. “Odotan todella sitä päivää, kun saan tutkia reviirin joka kolkan!” huudahdin iloisena. “Uskon. Itsekin odottaisin kovasti jos en olisi vielä käynyt ulkona,” Hallavarjo hymyili mutta jatkoi rintansa pesemistä. “Mitä jos minusta tulisi oppilaasi?” kysyin hymyillen kun muistin, että Hallavarjolla ei ollut oppilasta. Hän oli kyllä kouluttanut Korppisiiven soturiksi monta kuuta sitten ja tiesin naaraan olevan hyvä ja uskollinen soturi. Kehräsin hiljaa ja odotin Hallavarjon vastausta silmät suurina.
// Halla?
