Mustikkapyörre
Kirjoittaja: Soturikissa
”Hei, Mustikkapyörre sinä olet parantajan pesällä. Toin sinut tänne äsken”, veljeni kertoi.
Olinko nukahtanut vai pyörtynyt? En ollut varma. Raotin silmiäni, näin Varpulaulun edessäni.
”Kiitos, mutta voisitko kertoa mitä tapahtui?” Kysyin, kuulostaen mahdollisimman iloiselta.
Varpulaulu piti pienen tauon ja sitten kertoi minulle. Ensin olin kuulema tullut itkemään hänen syliin, sitten olin raahattu parantajan pesälle, sitten yritin karata ja viimeisenä pyörryin.
Kaikki alkoi selvetä, loksahtaa paikoilleen. Muistin miten Korpikaste oli kiusannut minua ja miten olin paennut. Yhtä-äkkiä minua alkoi taas pyörryttää, jostain syystä nousin silti ylös ja lähdin juoksemaan parantajan pesästä pois. Ei minua kuitenkaan siellä tarvittu, enkä tarvinnut heitä.
Pysähdyin leirin toiselle puolelle hengittämään, minulla oli kuuma ja jano. Jäin seisomaan hetkeksi tasapainottamaan oloa, kun yritin lähteä kävelemään takaisin päin parantajien pesää, mutta minua alkoi taas pyörryttää.
Tunne vahvistui entisestään siihen asti, että näin Korpikasteen lerin toisella puolella. Kaikki tämä yhdessä tulosti sen, että pyörryin uudestaan.
Tunsin vielä sen kun kaaduin, pääni osui johonkin terävään, lämmin verivana valui takaraivoani pitkin.
”Hei? Mustikkapyörre?” Tuntematon ääni kuului korvassani.
Kuka hän oli? Miksi päässäni oli viiltävä kipu?
”N-niin?” Yritin pysyä rauhallisena, mutta paniikki yltyi sisälläni. Oliko minut kidnapattu tai jotain vielä pahempaa?
”Löysin sinut aijemmin ulkoa, olit satuttanut itsesi”, ääni alkoi kuulostamaan enemmän veljeni, Varpulaulun ääneltä. Ehkä olinkin turvassa.
Tunsin jonkun painelevan päälakeani jollain märällä, luulen että se oli Leimusilmä mutten ollut varma. Ehkä se oli ilkeä demoni. Ehkä tämä oli vain painajainen.
”Millainen olo sinulla on?” Olin varma, että kyseessä oli veljeni.
”Ihan hyvä, mutta missä isä on?” Varmasti Varpulaulu olisi hälyttänyt hänet paikalle.
Veljeni jäi mykäksi. Hetken päästä kysyin uudestaan: ”Missä isi?, Kuusihäntä siis?”
”Hän — on – Tähtiklaanissa”, Varpuloiste sai viimein sanottua.
Oliko hän kuollut? Mitä oli tapahtunut, ehkä olin nukkunut maailman tärkeimmän tapahtuman yli?
Nousin pediltäni ja menin itkemään veljeni syliin, hän yritti halata minua, muyta epäonnistui siinä tai ainakin välitti epäkohteliaan viestin hänen tavallaan reagoida.
Jäin itkemään hänen syliinsä pitkäksi aikaa. Miksi Kuusihännän oli menehdyttävä juuri kun olin nukkumassa? Miksi elämäni oli pelkästään ja ainoastaan kärsimystä?
Itkin itseni uneen, sillä kun heräsin olin takaisin pedilläni ja oli ilta. Varpuloiste oli edelleen vierelläni.
//Mustikka on pitkään pyörryksissä
//Varpu?
//Voit lisätä vuorosanoja, tai muokata niitä jos hittasin väärin. Sovitaan et se on Mustikkapyörteen näkökulmasta 🙂
//Nyt meni niin pitkään, koska halusin pitää hahmon varastossa joulutapahtumaa varten
