Paatsamapentu
Kirjoittaja: Nagini
Tunsin lämpimän kielen pyyhkäisevän turkkiani voimakkaalla vedolla ja heräsin makeasta unesta. Voi kuinka minun oli lämmin ja hyvä olla. Halusin pitää silmäni vielä kiinni ja ajautua uneen uudelleen, mutta toinen ponteva ja lämmin kielenveto pakotti silmäni avautumaan.
Kohtasin lempeät ja hyvin ystävälliset silmät, joiden keltainen hehku vangitsi katseeni muutamaksi silmänräpäykseksi. Pieni, säälittävä maukaisu pääsi suustani, ja suuret keltaiset silmät yläpuolellani siristyivät hymyyn.
”Huomenta, Paatsamapentu”, naaras sanoi pehmeällä, kehräävällä äänellä. Vingahdin vastaukseksi ja ojensin tassuni makoisaan venytykseen. Vieressäni toinen pentu alkoi myös liikehtiä ja osoittaa merkkejä heräämisestä.
”Minä olen Aurinkokajo, sinun sijaisemosi”, keltasilmäinen naaras naukui minulle hiljaisella mutta vakaalla äänellä. ”Löysimme sinut aivan yksinäsi ulkoa, ja toimme Eloklaaniin. Tästä leiristä tulee sinun kotisi.” Räpyttelin silmiäni hämärässä pesässä ja tapitin sinikilpikonnakuvioista naarasta, joka oli juuri kertonut olevansa Aurinkokajo. Pieni mieleni ei vielä ymmärtänyt kaikkia kissan sanoja. Eloklaani, leiri? Olinko minä jossain leirissä? Se kuulosti pelottavalta, mutta toisaalta minä luotin Aurinkokajoon. En kyseenalaistanut hänen sanojansa, sillä hänen olemuksensa huokui turvallisuutta ja tiesin voivani luottaa naaraaseen. Minulla oli turvallinen olo paksuturkkisen naaraan vieressä.
Liikahdin pois muiden luota ja tunsin unen alkavan varista pois turkistani. Uskaltauduin nostamaan pääni ylös tassujeni päältä. Tapitin uteliaisuus silmissäni hehkuen Aurinkokajoa, joka oli nyt kääntynyt muiden pentujen puoleen. Hän puhdisti voimakkain kielenvedoin kunkin pennun turkin ja tervehti jokaista heräävää kissanalkua lempein sanoin. Sitten käänsin päätäni toiseen suuntaan ja annoin katseeni kiertää hämärässä pesässä.
Pesä näytti hyvin suurelta, sillä minä olin niin pieni. Suuni avautui raolleen, kun kiersin pesän läpi katseellani. Voi kuinka halusinkaan päästä tutkimaan sen joka kolkan! Tassujani kihelmöi ja vilkaisin nopeasti Aurinkokajoa ja muita pentuja, jotka inisivät emonsa vatsan vieressä. Heillä näytti olevan muuta puuhaa, eikä Aurinkokajo kiinnittänyt minuun huomiota. Viikseni värähtivät innostuksesta, kun jännitin lihakseni ja kömmin istuma-asentoon. Nähdessäni pesän hivenen korkeammalta, huomasin pesän toisella laidalla olevan sisäänkäyntiaukon. Silmiini syttyi innokas palo, ja tiesin haluavani nähdä sisäänkäyntiaukon taakse.
Nielaisin ja katsoin tassujani. Ne näyttivät hyvin pieniltä ja heikoilta, enkä tiennyt, pystyisivätkö ne kantamaan minut niin kauas. Vingahdin ja ponnistin seisomaan tassujeni päälle. Tassuni alkoivat täristä kehoni painosta, vaikka yritinkin niin kovin paljon hillitäkin sitä. En ollut kuitenkaan tarpeeksi vahva pysymään täysin paikollani, vaan huojuin jalkojeni päällä puolelta toiselle. Häntäni viuhtoi ja yritin tasapainottaa itseni. Lihakseni olivat kuitenkin liian heikot ja tottumattomat seisomiseen, ja pyllähdin pepulleni.
”Se oli hyvä yritys! Nyt, kokeile uudestaan”, Aurinkokajo naukaisi pehmeästi, ja hätkähdin hänen ääntään. Käänsin katseeni keltaisiin silmiin ja näin naaraan hymyilevän minulle lempeästi. Ujo hymy nosti suupieliäni ja laskin katseeni hieman nolostuneena. Aurinkokajon sanat olivat kuitenkin saaneet minuun lisää voimaa, ja halusin yrittää uudestaan.
Nousin uudelleen seisomaan, ja huomasin jo pystyväni seisomaan enemmän paikallani kuin ensimmäisellä yrityksellä. Jalkani eivät tuntuneet yhtä huterilta, kun olin jo kerran kokeillut ja tiesin mitä odottaa. Tuijotin tiukasti tassujani ja siirsin vasenta etutassuani askeleen eteenpäin. Horjahdin, mutta pinnistin kovin ja onnistuin pysyä pystyssä. Häntäni viuhtoi puolelta toiselle ja tunsin onnistumisen ilon lämmittävän sisintäni. Otin toisen horjuvan askeleen, ja huomasin sen olevan vakaampi kuin ensimmäinen. Innostus valtasi kehoni, sillä huomasin oppivani. Katsahdin Aurinkokajoa silmät onnesta siristyneenä, ja hän nyökkäsi minulle ylpeän näköisenä.
// 495 sanaa
// muut pennut tai joku muu?
