Lauhalaukka
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Yhteiset harjoitukset Kuolonklaanin kanssa häiritsivät Mahlahallaa. Niin ne häiritsivät myös minuakin, mutta halusin luottaa Mesitähden harkintakykyyn. Ei hän johdattaisi klaaniaan suden suuhun tahallaan.
”Uskon Mesitähden tiedostavan sen riskin”, mau’uin rauhoittelevasti ja laskin häntäni soturin selän päälle. ”Ja sitä paitsi, eikö olisi suurempi riski kieltäytyä Punatähden tarjouksesta? Henkäysvarjohan saattaisi käyttää torjumista tekosyynä käydä kimppuumme.”
Kermanvärinen kolli piirteli kynnellään kovaksi tallaantuneeseen lumeen. Pystyin aistimaan hänestä huokuvan ahdistuneisuuden tunteen ilmassa. Minun pitäisi jotenkin saada hänet vakuutetuksi siitä, ettei mitään kamalaa tapahtuisi.
”Tule, olemme viettäneet pitkän päivän ulkona”, sanoin ja tuuppasin ystävääni tuoresaaliskasaa kohti. ”Jaetaan jotakin ja painutaan sitten yöpuulle. Mikäli harjoitukset oikeasti ovat ansa, meidän on oltava täydessä terässä.”
Mahlahalla nyökkäsi hieman vaisuna, mutta hänen kasvoilleen oli muodostunut nyt jokin hymyntapainen. Hymyilin hänelle takaisin ja lähdin tassuttamaan soturin rinnalla eteenpäin.
Kasassa oli jäljellä vielä muutama hassu päästäinen ja lintu, jolta oli viety toinen siivistä. Päätimme yhdessä ottaa linnun, jonka syömisen joku oli jo aloittanut. Asetuimme aukion laidalle.
”Milloinkahan viimeksi olemme jakaneet tuoresaaliin?” ajattelin ääneen, hymyillen huvittuneesti. ”Siitä täytyy olla jo ikuisuus.”
Mahlahalla naurahti hiljaa. ”Niin.”
”Kuule, jos se yhtään helpottaa oloasi, minä voin jossain vaiheessa yrittää puhua Mesitähden kanssa asiasta ja varmistaa, että hänellä on jokin suunnitelma sen varalle, jos Kuolonklaani on järjestänyt varallemme ansan”, lupaukseni oli ehkä mitätön, eikä se välttämättä pelastaisi meitä, jos jotain kamalaa sattuisikin, mutta ainakin saisin rauhoiteltua ystäväni levotonta mieltä.
//Mahla?
//222 sanaa
