Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
“Loistava idea”, sanoin lämpimästi ja nyökkäsin. Tiesin, että Merkurius oli aina kokenut klaaninimet vieraiksi ja totta puhuen, se aika jolloin olimme eläneet yhdessä ilman klaaneja, oli erottanut minutkin monista klaanien käytänteistä, eikä ajatus pentujeni nimeämisestä klaaninimillä kuulostanut enää houkuttelevalta.
“Miten olisi Kharon?” ehdotin ja katsoin vaaleaturkkista pentua ihaillen tämän kasvojen kaunista sydäntä muistuttavaa kuvioita.
“Täydellinen”, Merkurius vastasi ja vilkaisi seuraavaan pentuun, “Deimos?” Sitten hän nosti katseensa minuun, kuin odottaen hyväksyntääni.
“Aivan upea nimi”, sanoin ja hymyilin – joskin vähän haikeasti, sillä mielessäni harhailivat yhä kuolleiden pentujemme aukeattomat silmät ja pienet elottomat ruumiit. Tämä ajatus sai siirtämään häntäni vielä hengittävien poikieni suojaksi. Me suojelisimme heitä aivan kaikelta.
Katsoin herttaista Pohjapentua, joka näytti nyt niin eloisalta, eikä viheryskästä enää näkynyt merkkiäkään. Pentu oli saapunut pesään tummanruskean Hiilihampaan kanssa, joka oli myös sairastanut klaanissa levinneen taudin. Hymyilin kollille hänen onnitellessaan minua pennuista.
”Oletteko te vielä päättäneet Iltakaiun kanssa heille nimiä?” soturi kysyi kohteliaasti, mikä sai myös Pohjapennun höristämään korviaan. Pieni kollipentu oli mielestäni todella suloinen kaiken sen pentumaisen energian kanssa mikä hänestä kumpusi.
“Kyllä”, aloitin ja käännyin poikieni puoleen, “Vaaleaturkkinen on Haavepentu ja hänen veljensä Uskopentu.” Olimme päättäneet Merkuriuksen kanssa, että pennuille tuli antaa klaaninimet, koska virallisesti olimme klaanin jäseniä. Nimet toimisivat meille samalla tavalla kuin Merkuriuksella. Klaanikissat kutsuisivat heitä klaaninimillä, mutta me kutsuisimme heitä omilla erakko nimillään.
Olimme onnistuneet keksimään klaaninimistä merkitykselliset ja olin tyytyväinen niihin, vaikka ne oltiinkin määritelty klaanien tapojen mukaisesti.
“Oikein hienot nimet”, Hiilihammas kehui ja loi ystävällisen oloisen katseen pentuihin. Käännyin nyt Pohjapennun puoleen ja kysyin tältä lempeästi:
“Oletkos sinä jo ehtinyt touhuta tänään kaikkea tervehtymisesi kunniaksi vai pääsitkö vasta parantajan luota? Olet kyllä todella sisukas pentu.”
//Pohja? Hiili?
268 sanaa
