Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kaiken tekemänsä jälkeen Talvikkitakulla oli yhä otsaa marssia parantajan pesälle komentelemaan muita. Se sai Kuutamolaineen hetkellisesti aivan sanattomaksi. Miten tahditon naaras osasikin olla.
Virnakukka istui Kuutamolaineen ja Talvikkitakun välissä, vilkuillen kumpaakin vuorollaan. Naaraan siniset silmät olivat painuneet hieman sirrille, kun tämä mittaili katseellaan Talvikkitakkua. “Sinulla ei sitten taida olla yhtään käytöstapoja”, soturitar tuhahti.
Talvikkitakun vimmastunut katse naulitui Virnakukkaan, ja hetken aikaa Kuutamolaine jo pelkäsi tämän käyvän toisen naaraan kimppuun. Hänellä oli edelleen huono olo, mutta hänen oli pakko nousta istumaan voidakseen syöksyä väliin, mikäli tilanne muuttuisi uhkaavammaksi.
“Jos sinulla ei ole mitään muuta, niin minulla ja Virnakukalla tässä oli juttu kesken.” Mustavalkoinen soturi katsoi Talvikkitakkua kyllästyneenä. Naaras oli viimeisin kissa, jonka kanssa hän halusi käydä nyt minkäänlaista keskustelua.
Talvikkitakku ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän vihjettä: “Minä tulin kysymään haluaisitko lähteä joelle? Siellä saattaa olla jo sorsanpoikasia uiskentelemassa.”
Kuutamolaine tuijotti ystäväänsä hölmistyneenä. Virnakukkakin tirskahti. “Sorsanpoikasia? Tähän vuodenaikaan?” Kuutamolaine naukui epäuskoisena. Sitten hän pudisti päätään ja huokaisi: “En ole lähdössä kanssasi yhtään mihinkään juuri nyt. Minulla on edelleen kamala olo, kun joku syötti minulle tukon yrttejä Leimusilmän varastosta.” Hänen äänessään oli syyllistävä kärki. Hän toivoi Talvikkitakun edes ymmärtävän oman temppunsa typeryyden.
“Niin, Talvikkitakku, sinun paras ystäväsi on täällä sinun takiasi”, Virnakukka säesti ja katsoi naarasta tuikeasti. “Miten itsekäs kissa voi olla, että tekee jotakin noin julmaa ystävälleen pelkän huvin vuoksi?”
//Tale?
