Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tuijotin Korpikastetta vähän aikaa häkeltyneenä. Ajatteliko naaras tosiaan, että olisimme noin vain voineet jättää hänet jälkeen? Kumpusiko hänen äkillinen kiukkuisuutensa ulkopuolisuuden tunteesta?
Tilanne alkoi valjeta minulle vähitellen. Korpikasteesta oli varmaan tuntunut pahalta, kun olimme viettäneet suurimman osan yhteisestä retkestämme kaksin Varpulaulun kanssa. Olin kuitenkin luullut, että naaras ymmärtäisi kyllä sen, kun huomaisi, miten huonovointinen hänen veljensä oli. Ilmeisesti en ollut osannut lukea häntä tarpeeksi hyvin keskittyessäni auttamaan Varpulaulua.
“Me tulimme tänne yhdessä”, kiirehdin naukumaan naaraalle nähdessäni hänen myrskyisän ilmeensä, “joten me myös lähdemme yhdessä. Emme me sinua jälkeen jätä!”
Korpikasteen nenästä karkasi tuohtunut tuhahdus. “Ettepä. Muuten vain olen saanut olla yksinäni kaiken aikaa, kun te kaksi olette hääränneet kaksistaan.”
Purin hammasta, kun yritin keksiä, miten saisin ystäväni vakuuttuneeksi siitä, ettei asia ollut ollenkaan niin kuin hän kuvitteli. “Varpulaululla oli huono olla. Yritä kuvitella, miltä sinusta itsestäsi tuntuisi hänen asemassaan.”
Huomasin hyvin äkkiä, että sanavalintani ei ehkä ollut ollut parhain mahdollinen tässä tapauksessa. Se tuntui saavan Korpikasteen vain entistä ärtyneemmäksi.
Huokaisin syvään. “Olen pahoillani, jos saimme olosi tuntumaan ulkopuoliselta. Se ei missään nimessä ollut tarkoitus, kummallakaan meistä. Mitä sanot, jos käymme saattelemassa Varpulaulun leiriin lepäämään ja mennään sitten kahdestaan vaikka kävelylle?” yritin lepytellä naarasta vienosti hymyillen.
//Korpi?
