Kuusitassu
Kirjoittaja: Soturikissa
Heräsin oudosta paikasta.
Kissa tuli minua vastaan kun tajusin että olin käynyt yöllä tarpeillani ja nukahtanut puoliväliin matkaa.
”Hei miksi sinä olet nukkunut täällä keskellä leiriä?” Rastaskukka kysyi.
”En tiedä.” Vastasin sillä en halunnut paljastaa Rastaskukalle mitään minun öisestä vahingosta.
”No jos kerran olet sitä mieltä että nukahdit keskelle leiriä koska ’ei mitään’ niin olkoon.”
Rastaskukka tuhahti.
”Tule mene ottamaan tuoresaaliskasasta jotain.”
Hän jatkoi mukavammalla äänellä.
”Hei muuten mitä teemme tänään?” Kysyin kun olin valinnut jotain syötäväksi ja mennyt Rastaskukan kanssa leirin perälle.
”Menemme tänään harjoittelemaan saalistusta.”
Hän vastasi iloisena kun kysyin kinnostuneena häneltä koulutusta.
Kun olin syönyt aamupalani loppuun niin talsimme ulos leiristä.
”Tänään harjoittelemme metsäsaalistusta ja ensi kerralla harjoittelemme nummisaalistusta.”
Rastaskukka huomautti leirin ulkopuolella.
”Kävellään tuonne päin.”
Rastaskukka maukaisi ja osoitti kohti länteen.
”Miten sinä luulet että vaanismisasento menee.”
Rastaskukka kysyi minulta kun olimme saapuneet Rastaskukan tarkoittamaan paikkaan.
Menin matalaksi ja lähensin takajalkojani lähemmäs kehoa.
”Sinun pitää olla matalammalla ja sinun hännän pitää olla matalalla eikä pystyssä kuin joku kaksijalka ja takajalkasikin pitää olla lähempänä kehoasi.”
Rastaskukka huomautti.
Laskin häntäni ja siirsin takajalkojanikin lähemmäs.
”Vielä matalemmalle häntä ja matalemmalle sinun koko kroppa.”
Hän jatkoi jo vähän kiukkuisen oloisena.
Lakin häntäni niin matalalle kuin pystyin ilman että se raahasi maata ja laskin kehoanikin vielä hieman.
”Nyt on hyvä.” Rastaskukka maukaisi.
”Jatka kulkemista hiipien nyt kun sait vaanimisasennon kohdalleen.”
Hän jatkoi.
Tiesin etten ollut kovin ketterä joten tuskin minusta ikinä tulisi hyvä saalistaja.
Rupesin hiipimään ja haistoin HIIREN!
”Haistoin hiiren.” Sihahdin Rastaskukalle ja hänkin haistoi saman hajun.
”Varo ettei risut naksahda sinun käpäliesi alla. Mene.” Hän sihahti takaisin.
Rupesin hiipimään lähemmäs hiirtä ja kun näin hiiren enää ketunmitan päässä niin loikkasin ja hiiri havahtui hiiri rupesi juoksemaan ja yritin juosta sen perään.
Ajattelin tämä olisi ensimmäinen mahdollisuus viedä klaanille ruokaa. Kovensin juokauvauhtiani ja hiiri tuli koko ajan lähemmäs.
Mutta sitten käpäläni raksahti risuun ja hiirikin alkoi pinkoa kovemmin.
Ajattelin että koko mesässä tai nummella ei olisi enää eläimiä saalistamiseen tämän jälkeen joten minun oli pakko saada se.
Sitten hiiri yhtä äkkiä rupesi hidastamaan.
Sen on pakko olla väsynyt ajattelin ja minä itsekkin väsähdin mutta el luovuttanut.
Hiiri oli enää puolikkaan hännänmitan päässä.
Ajattelin että on pakko ponnistaa. Tiesin että ponnistus olisi pieni koska juoksusta on vaikea ponnistaa ja että jos menisi ohi en saisi hiirtä enää kiinni sillä minun piti nousta ja kaikkea ennen kuin pystyin jatkamaan.
Ponnistin juoksusta suoraan hiiren ja juuren päälle.
”Auts.” Huudahdin kivusta.
Huomasin että hiiren häntä oli käpäläni alla ja pyrki pakoon. Yritin kurottaa päälläni hiireen mutta en ylettänyt joten yritin ottaa askeleen mutta vasen takajalkani ei pystynyt ottamaan maata vastaan.
Onkohan se murtunut ajattelin kun yritin astua jalalla.
Pääsin onneksi riittävän lähelle hiirtä jotta pystyin puraisemaan siltä niskat poikki.
Kun sain hiiren hampaisiini yritin mennä Rastaskukan luokse mutta en pystynyt liikkumaan koska vasen takajalka oli niin kipeä.
Pudotin hiiren suustani ja huusin ”Rastaskukka!”
Rastaskukka oli siinä silmänräpäyksessä paikalla.
”Mitä sinulle on käynyt?” Hän kysyi silmäillen hiirtä ja vasenta takajalkaani joka näytti vähän oudolta.
”Minä sain hiiren kiinni mutta jalkani vääntyi enkä pysty kävelemään.” Mauuin.
”Pystytkö kävelemään jos annan tukea ja kannan hiiresi?” Rastaskukka kysyi.
”En tiedä.” Vastasin.
”Yritetään.” Jatkoin puhettani.
// jos tämä ei ole harjoituksista kirjoitettu niin mikä sitten on minä kirjoitin jo kerran taisteluharjoituksista mutta kuusitassun profiilissa on edelleen harjoituksista kirjoitettu ei.
