Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
Kuuntelin kärsivällisenä, kun Huurresiipi puhui. Harmaaraidallinen soturi esitti minulle kysymyksen, mutta jatkoi selostustaan lehtikadosta heti perään antamatta minulle suunvuoroa. Naaras lopetti kertomuksensa eilisestä saalistusreissustaan, ja vaikeni nopeasti. Hänen nolostunut katseensa karkasi ilmeettömistä kasvoistani leirin piikkihernemuureihin. Tämä oli täysin uusi puoli Huurresiivestä, jota en aiemmin ollut nähnyt. Hän oli muuttunut paljon reippaammaksi ja puheliaammaksi sitten oppilasaikojen.
”Voin ihan hyvin, onnekseni vältyin viheryskältä tänä vuonna”, aloitin viitaten edellisvuoden lehtikatoon, jolloin olin ollut sairaana, ”lehtikato ei ole myöskään minun lempivuodenaikani, mutta on siinäkin hyvät puolensa.”
Huurresiipi liu’utti katseensa hitaasti takaisin minuun. Valkean soturin kasvoille hiipi kysyvä ilme.
”Ai, mitä ne ovat?” naaras kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen siristäen jäänsinisiä silmiään. Keskustelu tuntui etenevän tällä kertaa luontevasti, toisin kuin aiemmilla kerroilla. Halusin miettiä sanani tarkkaan, jotta en sanoisi mitään väärää ja ajaisi Huurresiipeä tiehensä.
”Kun hiirenkorva saapuu, kaikkea osaa arvostaa enemmän. Ilman lehtikatoa moni varmasti unohtaisi, miksi on niin tärkeää, että voi turvautua klaaniin ja sen jäseniin. Minä tuskin pärjäisin kokonaista lehtikatoa yksin metsässä”, totesin mietteliäänä.
//Huurre?
// 161 sanaa
