Harhatassu
Kirjoittaja: Ravn
Leimutassu kertoi olevansa lähtöisin kaksijalkalasta. Minä en ollut koskaan nähnyt elävää kaksijalkaa tai kaksijalan pentua, mutta kuulemani mukaan ne olivat vaarallisia ja niistä tuli pysyä mahdollisimman kaukana. Yritin parhaani mukaan kuvitella elämää kaksijalkalassa, mutta kun mieleeni ei juolahtanut yhtään mitään kehotin parantajaoppilasta kertomaan hieman lisää, kuten miksi tämä oli päättänyt lähteä kaksijalkalasta. Leimutassu empi hetken, mutta kakaisi lopulta, että hänelle oli unessa ilmestynyt tähtikissa, joka oli johdattanut kollin kaksijalkalasta Eloklaanin reviirille. Kohotin yllättyneenä kulmiani kuultuani parantajaoppilaan selityksen, mutta karistin sen ilmeen nopeasti kasvoiltani, jotta Leimutassu ei ajattelisi minun pitävän häntä täysin kahelina. En ollut mikään asiantuntija, mutta olin melko varma siitä, että Leimutassu oli tavannut Tähtiklaanin kissan. Parantajilla oli kuulemma kyky nähdä unissaan edesmenneitä sotureita, jotka aina silloin tällöin antoivat heille ohjeita taikka jonkinlaisen varoituksen, että jotain poikkeavaa oli tulossa. Minä olin alkanut uskoa Tähtiklaaniin liityttyäni Eloklaaniin, mutta en ollut koskaan ajatellut, että kuolleiden henget olisivat oikeasti olemassa jossain tietoisuutemme toisella puolella. Leimutassun kertomus herätti minussa miljoonia kysymyksiä, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, sade näytti lakanneen ja kissat työntyivät Salviakatseen johdolla pois saniaispuskan alta. Kaikkien turkit olivat sateen jäljiltä hieman kosteat, mutta Tuulitassu ei antanut sen haitata itseään vaan syöksyi oikopäätä harjoittelukuoppaan, mitä seurasi loiskahdus ja kyyhkynharmaan oppilaan kärttyinen älähdys. Hiekkamonttu oli täyttynyt kaatosateen aikana vedellä eikä siellä harjoitteleminen tullut enää kysymykseenkään.
“Etsitään jostakin aukea paikka ja harjoitellaan siellä”, Viherkatse päätti ja Salviakatse lähti johdattamaan meitä litimärän metsän poikki.
Sateenjälkeisen metsän tuoksu oli huumaava, ja vaikka vesipisaroita tippui yhtenään puiden oksilta päälleni, oloni oli paljon parempi kuin sen olisi voinut kuvitella olevan. Ajatukseni harhailivat kerta toisensa jälkeen takaisin Leimutassun tarinan tähtikissaan, jonka ansiosta Eloklaanilla oli viimein parantajaoppilas. Tunsin hienoista kateutta siitä, että joku oli noin vain ilmaantunut osoittamaan mustan ja valkoisen kirjavalle kollille tämän elämän tarkoituksen. Toivoin, että minulle kävisi joskus samoin. Halusin tietää, miksi minä olin täällä ja mikä oli minun elämäni tarkoitus. Oli epäreilua, että kaikki eivät välttämättä koskaan saaneet tietää vastausta. Huokaisin syvään ja päätin lopulta jättäytyä kävelemään Leimutassun rinnalle. Tahdoin kysyä kollilta edes yhden kysymyksen ennen kuin meidän pitäisi taas alkaa harjoitella.
“Leimutassu, se tähtikissa. Saitko koskaan selville kuka hän oli?”
// Leimu?
// 346 sanaa
