Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Kuljeskelin leirissä yksinäni. Jostain syystä minua ei huvittanut lähteä yksin kävelylle. Halusin mieluummin jutella jolle kulle. Sitten mieleeni muistui, että Käärmekulta oli poikinut pari auringonnousua sitten. Päätin tassuttaa pentutarhalle katsomaan hänen pentuaan. Olin kuullut Sädesäihkeeltää heidän saaneen kolme pentua, mutta kaksi niistä oli lähtenyt Tähtiklaaniin ennen aikaisesti. Olin puhunut siitä jonkin aikaa Sädesäihkeen kanssa edellisiltana, mutta kolli ei vaikuttanut liian surulliselta. Toki hän kaipasi kahta pienokaista ja oli surullinen heidän menettämisestään, mutta ylpeili tyttärestään kaikille minkä kerkesi. Ymmärsin kollin innon, sillä tämä oli hänen ja hänen kumppaninsa ensimmäinen pentue. Työnnyin sisään karhunvatukkapesään. Ympärilläni oli hämärää. Muut pennut taisivat olla ulkosalla, sillä muu pesä oli aivan tyhjä. Tassuttelin hiljaa Käärmekullan pesän viereen. Kuningatar nosti päätään.
“Hei, Käärmekulta”, nau’uin hiljaisesti. En tiennyt heräsikö pieni musta mytty, jos puhuisin liian kovaa. En ollut ollut kauheasti tekemisissä pentujen kanssa. Katselin pentua, joka inahti ja kiemurteli lähemmäs emonsa vatsaa.
“Hei vain”, Käärmekulta vastasi suojaten pentuaan hännällään. Hymylin ja astuin taaksepäin kunnioittaen kuningattaren omaa tilaa ja suojelunhalua pentuaan kohtaan. Ymmärsin, ettei Käärmekulta varmaan halunnut vierasta kollia liian lähelle ainutta eloon jäänyttä pentuaan.
“Miten teillä on mennyt?” kysyin lempeästi. Käärmekulta vilkaisi pentuaan ja sitten minua.
“Hyvin, kiitos kysymästä. Hänen nimensä on Kärpäspentu”, naaras kertoi. Hänen kasvoillaan ei ollut ilmettäkään. Hän tarkkaili minua kuitenkin tarkasti. Nyökkäsin.
“Tervetuloa Eloklaaniin, Kärpäspentu”, sanoin kyyristyen pennun tasolle edelleen pitäen kunnioittavan etäisyyden välillämme.
Kuut kuluivat nopeasti ja pian Kärpäspentua näkyikin jo aukiolla. En ollut vielä pysähtynyt tervehtimään heitä, mutta halusin kyllä kovasti. Nyt kuitenkin halusin metsälle. Törmäsin soturien pesän edessä Perhopuroon.
“Hei, haluatko lähteä saaliille metsään?” kysyin naaraalta iloiseen sävyyn. Klaanitoveri näytti yllättyneeltä, mutta suostui kuitenkin.
