Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Käärmekulta ei vaan millään suostunut lähtemään. Sain pienen älynväläyksen. Riistin itseni irti Lotasta ja loikkasin pienen etäisyyden päähän tästä.
“Apua! Apua! Apua!” huusin täyttä kurkkua. Ehkä joku partio lähellä kuulisi.
“Mitä-” Lotta ärähti hämmentyneenä yhtäkkisistä avunhuudoistani.
“Hiljaa!” ärähdin Lotalle, joka oli nyt pysähtynyt ja lopettanut Käärmekullan pieksemisen.
“Apuaa!! Apuaa!!” huusin ja hyökkäsin sitten takaisin Lotan kimppuun ennen kuin tämä ehtisi Käärmekultaan kiinni. Kuulin käpälien töminää lähistöltä ja yhtäkkiä meitä piiritti eloklaanin sotureiden joukko. Suunnitelmani oli toiminut! Käärmekulta näytti piestyltä ja väsyneeltä mutta hänen silmissään kiilsi kiitollisuus. Hänen kylkensä liikkuivat todella epätasaiseen tahtiin.
“Käärmekulta, Sädesäihke, tulkaahan tänne”, Hiilihammas naukui ja päästi meidät piirin ulkopuolelle. Lotta jäi yksin siis keskelle sotureita.
“Perhotassu, vie Käärmekulta ja Sädesäihke leiriin, me hoidamme tämän”, Hiilihammas käski. Perhotassu nyökkäsi ja astui taaksepäin. Hän tuli luoksemme.
“Nyt saat luvan selittää kuka olet ja miksi ihmeessä olet reviirillämme”, partion johtaja Korppisiipi naukui Lotalle. En aikaisemmin edes tajunnut kuinka paljon minuun sattui. Yhtäkkiä kaikki kipu löi minuun kerralla ja melkein pyörryin. Huohotin ja koitin räpytellä silmistäni kivun luoman mustuuden pois.
//Käärme?
