Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Lampiväre katsoi hieman huvittuneena, miten jänis onnistui sätkimään irti Kortetassun otteesta ja samalla lennättämään kollioppilasta parin kuperkeikan verran. Soturista tuntui vähän pahalta se, että toisen epäonnistuminen sai hänet tuntemaan olonsa paremmaksi: Lampiväreestä tuntui aina hyvältä huomata, ettei hän ehkä ollut ainoa, joka välillä onnistui möhlimään metsästäessään. Tajuttuaan, että oppilaalle oli saattanutkin sattua naaras kuitenkin kiirehti nopeasti eloklaanilaisen luo. Hän kumartui valkoisen kollin ylle ja katsoi tätä otsa rypyssä. Kortetassu näytti aivan siltä, kuin hänet olisi juuri herätetty sikeästä unesta. Lampiväreen helpotukseksi kolli näytti kuitenkin tokenevan.
”Ei se mitään”, kuolonklaanilainen vastasi hymyillen, kun Kortetassu pahoitteli menetettyä riistaansa. ”Sellaista sattuu.”
Kollioppilas vaikutti hiukan nolostuneelta ja Lampiväre päätti, ettei alkaisi kiusoittelemaan häntä asiasta. Ei sillä, että hän olisi mitään hauskaa sanottavaa tapauksesta keksinytkään.
Kaksikko jatkoi seuraavaksi hiukan lähemmäs Kuolonklaanin rajaa. Lampiväre vilkuili kaivaten kotireviirinsä puolelle. Hän oli kuvitellut, että kuiden edetessä ikävä laantuisi, mutta niin ei ollut käynyt. Naaras toivoi edelleen pääsevänsä kotiin, missä kaikki oli tuttua ja turvallista. Toisaalta Kuolonklaanissa hän ei voisi tavata Kortetassua. Ei ehkä ollut hyvä, että kollista oli näin lyhyessä ajassa tullut hänelle näin tärkeä.
//Korte?
