Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Yritin keksiä, miten saisin Varputassun oloa helpotettua sen verran, että hän voisi mennä nukkumaan edes vähän paremmin mielin. Painajaiset piinasivat häntä untenmailla eivätkä todellisuuden tapahtumat ainakaan helpottaneet hänen tilannettaan, joten ymmärsin kyllä, miksi nukahtaminen mahtoi tuntua hänestä niin kamalan vaikealta.
Istahdin kirjavan kollin nukkumapaikan viereen tämän käpertyessä selvästi jo unikonsiementen vaikutuksen alaisena omaan vuoteeseensa. Väsymyksen lisäksi hänen silmistään näkyi ahdistus.
“Minä olen aivan tässä näin”, lupasin oppilaalle hennosti hymyillen. “Joten muista, että vaikka unessa tapahtuisi mitä tahansa, täällä olet turvassa. Jos se vain suinkaan sattuisi auttamaan, voisin kertoa kertoa sinulle siitä, miten törmäsimme Mesitähden kanssa nummilla saalistamassa ollessamme lumeen juuttuneeseen kotikisuun.”
Varputassu nyökäytti unisena päätään ja otti sammalilla mukavemman asennon. Niinpä minä rupesin selostamaan kollille päiviä sitten tapahtunutta kohtaamista Puhin kanssa. Kerroin hänelle jänisjahdistamme ja siitä, kuinka lähellä olimmekaan olleet saada sen kiinni, mutta se oli ollut lopulta meitä ketterämpi. Kerroin oudosta punaisesta möykystä lumessa, joka oli myöhemmin paljastunut kotikisuksi, joka oli vaeltanut kaukaa kaksijalkojensa luota meidän reviirellemme. Kuvailin, millainen hassu punainen kaksijaloilta saatu turkki hänellä oli ollut yllään. Ja ennen kuin ehdin siihen kohtaan, kun olimme päässeet Puhin ja Mesitähden kanssa leiriin, huomasin Varputassun hengityksen muuttuneen tasaiseksi, uniseksi tuhinaksi.
Lämmin hymy levisi kasvoilleni oppilaan viimeinkin nukkuessa. Laskeuduin pedin vieressä vatsalleni ja vedin tassuni alleni mukavasti. Sen jälkeen annoin leukani valua rintaani vasten ja ummistin silmäni pieneksi hetkeksi ottaakseni itsekin nokoset sillä välin kun Varputassu nukkuisi.
Pysyisin tässä hänen vierellään niin kauan kuin tarvitsisi, jotta hän saisi varmasti nukuttua.
//Varpu?
