Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kun Aurinkopentu ehdotti piilosta, en voinut mitenkään kieltäytyä. Pentu oli viettänyt pitkän aikaa eristettynä muusta klaanista klaaninvanhimpien seurassa ja kaipasi varmasti muutakin tekemistä.
”Leikitään vain”, vastasin ja kävin istumaan. ”Minä voin etsiä ensin. Lasken kahteenkymmeneen ja tulen sitten etsimään sinut, sopiiko?”
Aurinkopentu nyökytteli innokkaasti – häntä tuskin kiinnosti, kumpi meni piiloon ja kumpi etsi, sillä odotti pääsevänsä leikkimään niin kovasti. ”Sopii!”
”Selvä on. Alan nyt laskemaan”, sanoin ja vilkaisin pentua leikkisästi virnistäen, ennen kuin painoin pääni alas ja suljin silmäni. ”Yksi, kaksi, kolme…”
Kuului pieni, innostunut vinkaisu ja pikkuruisten tassujen töminää, kun Aurinkopentu pinkaisi matkoihinsa. Naurahdin vähän itsekseni ja pudistelin päätäni, edelleen silmät suljettuina ja laskien. Kun olin valmis, avasin silmäni ja katsahdin ympärilleni. Aurinkopennusta ei näkynyt jälkeäkään – paitsi no tietty pienet tassunjäljet lumessa. Sen lisäksi olisin pystynyt jäljittämään hänet hajuaistiani käyttäen, mutta sillä tavoin leikistä olisi tullut helpompaa – ja tuplasti tylsempää. Niinpä päätin ensi alkuun tyytyä seuraamaan pennun jättämiä jälkiä.
Ne johtivat minut keskelle leiriä, lähelle Litteäkiveä. Sen jälkeen ne sekoittuivat muiden kissojen jättämiin jälkiin ja tehtävästäni tuli vähän vaikeampi. Skannasin katseellani leiriä, yrittäen nähdä vilauksen pennun kellertävästä turkista – ei yhtään mitään.
Kävelin Litteäkiven viereen ja kurkistin päällikön pesään – ei kai hän sinne olisi mennyt? Ei tietenkään olisi. Aurinkopentu tiesi, että päällikön pesä oli kiellettyä aluetta pennuilta. Täytyi siis jatkaa etsintöjä muualta.
Kiersin Litteäkiven toiselle puolelle, ja silloin näin vilauksen raidallisesta hännästä pilkistämässä kiven takaa. Naamalleni levisi tyytyväinen ilme, kun lähdin hiippailemaan häntää kohti. Kun olin tarpeeksi lähellä, painoin tassuni hännän päälle ja maukaisin iloisesti:
”Löysin!”
Aurinkopentu kiljaisi yllättyneenä ja kääntyi katsomaan minua. Nostin tassuni pois hänen hännältään ja hymyilin leveästi.
”Sinulla olikin hyvä piilo. En aluksi meinannut löytää sinua millään”, nauroin ja pörrötin tassullani pennun päätä. ”Sinusta tulee varmasti hyvä saalistaja, jos maltat pysyä piilossa noin hyvin.”
//Aurinko?
//288 sanaa
