Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
Miten keskustelumme oli siirtynyt näin syvälliseen aiheeseen? Olin kuin puulla päähän lyöty, enkä edes tajunnut, että jonkun kissan näkökulmasta saattoi näyttää siltä kuin olisimme Hiilihampaan kanssa enemmän kuin ystäviä.
-Jaa, e-en tiennytkään, että jonkun näkökulma voisi olla tuollainen, minusta olemme olleet aina hyviä ystäviä, naukaisin hämmentyneenä päätäni pudistellen.
Hiilihammas yskähti vaivaantuneena painoaan käpälältä toiselle siirrellen.
-Haluaisin kysyä vielä Hallavarjon mielipidettä tästä, naukaisin yrittäen koota itseni.
Hiilihammas nyökäytti päätään ja viittoili minua tulemaan perässään, lähdimme jolkottamaan hiljaisina sitä samaa reittiä, jota kautta olimme tulleetkin. Ei ollut helppoa olla sotkematta omia käpäliään kaikenlaisiin pinteisiin, jos ajatuksetkin olivat solmussa, eikä ollut mitään hajua missä mennään. Saavuimme leiriin täydessä hiljaisuudessa molemmat ympärillemme varoittavasti pälyillen.
-Etsin Hallavarjon, naukaisin ystävälleni ja rynnistin suoraan soturienpesälle.
Painoin korvani kiinni pesän sivuseinään yrittäen terästää aistejani niin, että pystyisin kuulemaan mitä sisällä puhuttiin, heti ensimmäisenä korviini pisti Hallavarjon tuttu ääni: ”Niin, minusta Korppisiipi ja Hiilihammas ovat todella läheisiä, on vain ajan kysymys milloin he virallistavat kumppanuutensa”
Viikseni värähtivät, en pystyisi enää hallitsemaan itseäni. Astelin hyvin hennoin askelin pois piilostani suoraan pesässä selkä minuun päin käännettynä makoilevan Hallavarjon taakse kylmä hymy kasvoilleni venyen.
-Miten sinä kehtaat? Hiilihammas on minulle ystävä, paras ystäväni! Ja sinä…sinä vanha kirppukasa kehtaat kertoilla valhheellisia juoruja minusta ja Hiilihampaasta! Sihisin hampaat tuskaisessa irvessä.
Hallavarjo käännähti äkisti minuun päin, kolli vaikutti järkyttyneeltä siitä, miten olin räjähtänyt hänelle.
-Minun ja Hiilihampaan välistä ystävyyttä käytetään viihdykkeenä, satuillaan tarpeettomia juoruja jotka pilaavat elämämme ja ennen kaikkea kuulen niitä entisen mestarini suusta, Hallavarjo, kehotan sinua varomaan sanojasi! Ärisin antaen hampaideni vääntäytyä jäätävään irveen.
Tunsin kuinka taaksemme kerääntyi yhä enemmän kissoja, jotka vaikuttivat, joko kauhistuneilta tai vain supisivat keskenään silmiään pyöritellen. Tunsin hännän liukuvan lavoilleni ja vetävän minut kauemmas Hallavarjosta, joka tärisi pelokkaana paikallaan, käänsin katseeni Liljatuuleen, jonka meripihkan sävyiset silmät paloivat huolesta.
-Korppisiipi, olet tehnyt jo tarpeeksi, yritä rauhoittua, Liljatuulen äänensävy oli toruva.
Huokaisin raskasti pörhistyneitä karvojani tasoitellen, en edes halunnut ajatella mitä Hiilihammas sanoisi purkauksestani.
//315 sanaa
//Hiili?
