Haavepentu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Aurinko oli jo noussut, kun Kharon vasta avasi ensimmäistä kertaa sille aamua silmänsä. Pentu kampesi itsensä pystyyn ja tönäisi hellästi nukkuvaa veljeään.
”Deimos, herätys”, pentu kuiskasi harmaan pennun korvaan. Deimos väräytti korvaansa ja käänsi päänsä poispäin.
”Herätys! Ei enää pidä nukkua”, valkea pentu totesi kovemmalla äänellä niin, että myös Taivaslaulu heräsi siihen. Valkea kuningatar liikahti ja kohotti väsyneenä päätään. Viimein myös Deimos heräsi ja käänsi väsyneen katseensa kohti veljeään.
”Aurinko on jo noussut! Katso vaikka”, pentu sanoi ja käänsi päänsä kohti pesän uloskäyntiä. Auringonsäteet tunkeutuivat pesään. Deimos haukotteli ja kampesi itsensä pystyyn venytellen selkäänsä.
”Emo, voimmeko me lähteä Deimoksen kanssa ulos? Olisi kiva leikkiä lumessa”, Kharon kysyi toiveikkaana, mutta emo pudisteli päätään.
”Lieskakajo tulee pian hakemaan teitä leirikierrokselle”, Taivaslaulu muistutti. Kharonin kasvoille ilmestyi tuima ilme.
”Deimos voi mennä isän kanssa!” pentu sanoi, ”eikö niin Deimos?”
Veli kohautti lapojaan.
”Minusta olisi mukavaa, jos isä voisi esitellä minulle leiriä”, tummanharmaa pentu totesi rauhallisena, ja Kharon hymyili taas. Voi, miten ihana veli hänellä olikaan!
”Hyvä on sitten, mutta sitä pitää kysyä isältänne myös. En tiedä, miten kiireinen päivä hänellä on tänään”, emo vastasi rauhallisella äänellä. Kuningatar alkoi nuolla karhealla kielellään Kharonin turkkia. Pentu yritti rimpuilla pois emon otteesta, mutta tuo kietoi etukäpälänsä pienokaisen ympäri.
”Et voi mennä muiden eteen turkki sotkuisena”, emo sanoi pesemisen lomassa. Kharon totesi pian, ettei rimpuilu auttanut, joten pentu tyytyi kohtaloonsa. Hän ei ymmärtänyt, mitä väliä sillä oli, oliko turkki siisti vai ei. Se sotkeutuisi kuitenkin, jos hän ja Lieskakajo innostuisivat leikkimään.
Kun emo oli siistinyt Kharonin turkin, oli Deimoksen vuoro. Laikukas pentu katsoi, kuinka veli antoi emon pestä tätä mukisematta.
Aamu eteni hitaasti, kun Kharon odotti Lieskakajon saapumista. Se tuntui ikuisuudelta, kun pentu ei keksinyt mitään tekemistä. Turhautuneena hän kiersi pentutarhaa ympäri yhä uudelleen ja uudelleen yrittäen keksiä tekemistä. Deimos halusi kuunnella Taivaslaulun tarinoita, joten veljestä ei ollut leikkikaveriksi. Emo kertoi jotakin niistä ajoista, kun tämä oli isän kanssa elänyt klaanin ulkopuolella. Niin tylsää, Kharon ajatteli. Hän tuijotti pesän uloskäynnin suuntaan kyllästyneenä, kunnes viimein Lieskakajo saapui!
Innostunut pentu pomppasi pystyyn ja ryntäsi soturin luokse.
”Olen odottanut sinua koko aamun! Joko mennään? Mennään jo!” Kharon intoili.
//Lieska?
// 347 sanaa
