Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Taistelin epätoivon yltyessä virtausta vastaan, kun yhtäkkiä tunsin hampaat niskanahassani. En heti nähnyt, kuka avukseni oli rientänyt, mutta käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin polskimaan rannan suuntaan auttajani ohjaamana. Kun käpäläni koskettivat taas kovaa maankamaraa, ote niskastani löyhtyi.
Kuulin vierestäni tömähdyksen, ja kun käännyin katsomaan, näin Korpikasteen lysähtäneen maahan huohottamaan turkki vettä valuvana. Tuijotin häntä muutaman silmänräpäyksen ajan ällistyksissäni. Tiesin, että naaras ei ollut kummoinen uimari. Kuitenkin siitä huolimatta tämä oli urhoollisesti tullut hätiin.
“Ja tästä syystä oppilailla on uintiharjoituksia”, soturi tuhahti hengästyneen kuuloisena, mutta hänen vihreät silmänsä pilkehtivät leikkisästi. Sillä hetkellä rinnassani läikähti outo, lämmin tunne naarasta kohtaan. Olin kokenut tämän tuntemuksen viimeksi oppilaana Lampiväreen seurassa, mutta nyt se herätti minussa ristiriitaisia ajatuksia. Saattoiko samanlainen kipinä syttyä uudelleen jotakuta toista kissaa kohtaan?
“Kiitos”, minun onnistui sanoa, kun olin saanut yskittyä enimmät vedet pihalle sisältäni. “Sinä olit todella urhea, kun tuolla lailla loikkasit perääni. Siinä olisi voinut käydä huonosti meille molemmille.” Jostain syystä Korpikasteen katse tuntui nyt polttavammalta turkillani, ja minua jopa vähän ujostutti vastata siihen. “Oli typerää minulta olla niin varomaton. Olisi pitänyt tajuta pysyä kauempana kiven reunalta, kun tiesin sen olevan liukas”, toruin itseäni syyllisyydentuntoisena ja lysähdin rasittuneena istumaan. Märkä turkki teki oloni niin raskaaksi, että seisomaan nouseminen tuntui mahdottomalta ajatukselta.
//Varpu ja Korpi?
