Kärpästassu
Kirjoittaja: Saaga
Harjoitukset Sielutassun kanssa oli juttu, jota olin odottanut jo pitkään. Harjoitukset, joissa minun piti esitellä taistelutaitojani emoni katsellessa taas ei.
Pidin pitkän huudon, kun Pörriäistassu kävi kimppuuni. Onnekseni Sielutassu oli jo hänen kimpussaan ja höykytti Pörriäistassua. Rämmin käpälilleni.
“Muistakaa, että olette pari”, Kortetuike huusi juuri, kun Sielutassu lennähti vierelleni Pörriäistassun selästä. Vilkaisimme toisiamme ja Sielutassu nyökkäsi.
En tiennyt mille hän nyökkäsi, mutta ehkä naaras luki minun ajatuksiani ja tiesi, että halusin hänen hyökkäävän. Ei sittenkään. Hän ei hyökännyt, joten kai minun piti.
Muistelin, mitä Kallahämy oli opettanut minulle – tähtää toiseen jalkaan, mutta anna silmiesi olla toisessa jalassa, jottei vastustaja arvaa mitä olet tekemässä.
Niin minä tein. Tähtäsin kohti vasenta jalkaa, mutta silmät kiinni oikeassa. Sujahdin eteenpäin kuin pieni hirviö konsanaan ja toivoin osuvani jalkaan.
Löysin kuitenkin itseni Pörriäistassun alta. Nousin selkä tömpsähtäen kollin mahaan.
“Hyvä Kärpästassu!” Käärmekulta hurrasi iloisen kuuloisena. Hienoa, emo oli tyytyväinen.
Sitten käännähdin ja olin tulla Pörriäistassun alta pois ja hyökätä tuon kylkeen, mutta hän ehti ensin. Jouduin mahalleni maahan kollin tassujen alle.
Kuulin hänen puuskutuksensa ja Sielutassun taisteluhuudon, kun parini säntäsi pelastamaan minua hurjalta Pörriäistassulta. Pian olinkin vapaa ja taas käpälilläni, mutta tällä kertaa Sielutassu oli joutunut alakynteen. Päätin mennä auttamaan ja läiskin takakäpälilläni seisoen Pörriäistassun häntää.
Sielutassu kikatti huvittuneena ja antoi Pörriäistassun voittaa.
“Sielutassu, lopeta nauraminen. Se oli hyvä yritys Kärpästassulta”, Käärmekulta naukui itselläänkin pieni pilke silmäkulmassa. Ehkä hän oli vain iloinen hyvästä yrityksestäni.
“No niin. Kokeillaan niin, että Sielutassu on kohde, Kärpästassu saa tehdä hyökkäyksen ensimmäisenä ja sitten Pörriäistassu saa auttaa häntä. Sen jälkeen vielä toisinpäin”, Kortetuike otti taas johdon.
Muut oppilaat nyökkäsivät ymmärryksen merkiksi ja minä loikin Sielutassun taakse. Hän vain kääntyi taas katsomaan minua. Olisin halunnut käyttää nopeuttani ja vaanimistaitoani, mutta Sielutassu kääntyi aina minua kohti.
Luovutin ja valmistauduin tällä kertaa hyökkäämään suoraan keskelle Sielutassun rintaa. Tai sitten voisin tönäistä häntä kylkeen!
Koitin tönäisytaktiikkaa, mutta syöksyin ohi suoraan naamalleni. Pörriäistassu ei kai tullut auttamaan, koska Sielutassu oli pian päälläni ja oli iskevinään pääni kovaa maahan, tosi asiassa hän ei satuttanut minua, mutta oikeassa taistelussa se olisi ollut oikein oiva liike.
Vihdoin Pörriäistassu tuli apuun ja iski Sielutassua kasvoille, mikä sai naarasoppilaan perääntymään. Nousin ja autoin Pörriäistassua, tai ainakin luulin auttavani. Vahingossa kompastuin omiin tassuihini ja kaadoin myös Pörriäistassun.
“Annetaanpa Pörriäistassun kokeilla hyökkäämistä”, Käärmekulta sanoi ja kiiruhti luoksemme, hän katsoi minua yrittäen selvästi tehdä selkoa minun mielentilastani.
Kollioppilas oli jo tolpillaan, mutta minulla meni hiukan pidempään. Pörriäistassu otti heti tilaisuutensa ja loikkasi Sielutassun kimppuun. Olin valmiina säntäämään apuun, jos siihen tulisi tilaisuus, mutta kaksikon tappelu näytti sujuvan mallikkaasti ilman minuakin.
“Juuri noin, Sielutassu!” Kortetuike kehui naarasoppilasta, joka sai toisen oppilaan päältään. Katselin innoissani, kun Sielutassu iloitsi hetken.
Sitten hän hyökkäsikin minun kimppuuni. Hätäännyin ja yritin potkia ja lyödä, mutta en tuntunut osuvan lainkaan.
//Sielu?
