Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
En voinut olla hymylemättä, kun kuulin Leimusilmän tarpeettoman kehuvat ja arvostusta hehkuvat sanat. Tästä piirteestä minä pidin eniten Eloklaanin jäsenissä: he arvostivat sitä, mitä meillä oli. He saivat minut tuntemaan itseni onnistuneeksi, vaikka olinkin epäonnistunut lukematta kertoja. Se korosti sitä, että vaikkei kukaan ollut täydellinen, jokainen kissa oli merkityksellinen.
”Minä tiedän, että Korppisiivestä tulee loistava päällikkö”, naukaisin rauhallisella äänellä ja näpäytin hännänpäälläni lohduttavasti Leimusilmän lapaa. En halunnut, ettei Korppisiipeä arvostettaisi päällikkönä vain siksi, ettei hän ole minä. Klaani oli tottunut minuun Eloklaanin päällikkönä, joten varmasti muutos tulisi olemaan joillekin haastava.
”En epäile sitä”, mustavalkea kolli nyökäytti päätään ja jatkoi pian, ”oletko suunnitellut, koska ilmoittaisit klaanille päätöksestäsi?”
Pudistelin päätäni.
”Olet vasta ensimmäinen, jolle kerroin ajatuksestani. Mutta en usko, että olen päällikkönä enää hiirenkorvan saavuttua”, kerroin rauhallisella äänellä, pitäen katseeni visusti Leimusilmän silmissä. Kolli nyökytteli hitaasti päätään. Elimme nyt lehtisateen aikaa, enkä uskonut olevani aivan vielä valmis luopumaan paikastani Eloklaanin päällikkönä.
”Päällikkyydestä luopuminen on suuri muutos. Olet tottunut tekemään koko ajan jotakin, klaaninvanhimman elämä voi tuntua aluksi tylsältä”, Leimusilmä sanoi ääneen sen, mitä olin ajatellutkin. Se sai minut naurahtamaan.
”Olet oikeassa, ja sitä minä pelkäänkin. En tiedä, miten tulen pärjäämään ilman tekemistä. Pelkään, että kinuan partioon pääsyä jo kolmen päivän jälkeen klaaninvanhimpien pesään siirtymisestä”, nauru, joka pääsi suustani oli aitoa. Asia oli vaikea, mutta siitä huolimatta se huvitti minua.
//Leimu?
KP-boosti käytössä
