Haavetassu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
”Aivan varmasti jaksan! Mennään jo!” Kharon intoili ja katsoi hymyillen Lieskakajoa. Soturi hymyili takaisin tuoreelle oppilaalleen.
Kolli yritti etsiä katseellaan Deimosta hyvästelläkseen tämän, mutta tummanharmaa kolli oli hävinnyt jonnekin Lauhalaukan kanssa. Kharonin mieli oli haikea, mutta hän kääntyi sitten mestarinsa puoleen.
”Mennään”, Lieskakajo naukaisi ja viittoi hännän heilautuksella laikukkaan Kharonin peräänsä. Kharon asteli mahdollisimman ryhdikkäästi raidallisen kissan perässä leirin pääaukion halki aina piikkihernetunnelille asti.
Jännitys tuntui vatsanpohjassa muljahteluna, kun Kharon astui hämärään tunneliin. Hän oli varma, ettei unohtaisi tätä hetkeä ikinä. Täysin uusi maailma avautuisi hänelle, kun hän pääsisi ensimmäistä kertaa koskaan ulos leiristä. Pettymys valtasi oppilaan, kun tunnelin päässä näkyikin vain suuri kivi. Oppilas pysähtyi hetkeksi, mutta huomasi sitten Lieskakajon katoavan ulos tunnelista. Kharon käveli tunnelin päähän saakka ja huomasi, ettei kivi suinkaan tukkinut sitä. Kolli kiersi kiven Lieskakajon perässä ja katseli ympärilleen. Hän ihasteli lumista metsää, jossa kasvoi paljon puita. Kharon oli nähnyt puiden rungot ja latvat leirissä, mutta muurit olivat peittäneet taakseen paljon.
Silmänkantamattomiin jatkui puita ja lisää puita. Kharon pyörähti ympäri ja katseli metsää.
”Kuinka kauas puut oikein jatkuvat?” kolli kysyi ja kipitti Lieskakajon vierelle. Lumessa liikkuminen oli vaikeaa, sillä toisin kuin leirissä, sen ulkopuolella lunta ei oltu tallottu kovaksi. Siellä täällä oli kissojen jälkiä, mutta selkeää polkua ei ollut.
”Jos kuljemme tuonnepäin, puut loppuvat jossain vaiheessa kokonaan, ja vastaan tulee nummi. Muihin suuntiin metsä ei lopu Eloklaanin reviirillä ollenkaan, enkä ole varma, miten pitkään se jatkuu sen ulkopuolelle”, raidallinen soturi kertoi Kharonille, joka yhä silmäili kaikkea ihmeellistä, mitä metsästä löytyi.
Hangesta pilkisti esiin varpuja, jotka takertuivat Kharonin vatsakarvoihin tuon kävellessä eteenpäin Lieskakajon perässä. Tuore oppilas rimpuili itsensä irti varpujen otteesta.
”Miten täällä pitäisi oikein kävellä?” Kharon kysyi ja iski käpälällään yhtä varvuista. Lieskakajo naurahti.
”Kyllä sinä vielä opit. Yritä vältellä oksia ja varpuja”, soturi kannusti.
”Minne päin me menemme ensiksi?” Kharon kysyi vaihtaen aihetta. Lieskakajo silmäili hetken metsää, jonka jälkeen soturi viittoi Kharonin peräänsä.
”Käydään Koivumetsässä ja jatketaan siitä eteläiselle rajalle”, soturi päätti ja lähti suunnistamaan eteenpäin oppilas perässään.
Kharon oli kuullut koivumetsästä emolta. Se oli metsä, jossa kasvoi vain ja ainoastaan koivuja. Taivaslaulu oli kertonut niiden olevan valkoisia puita, joita koristivat tummemmat pilkut. Laikukas kolli höristi korviaan, kun hän kuuli täysin uuden äänen. Joen solina ei kantautunut leiriin saakka, eikä Kharon osannut nimetä, mistä ääni oli peräisin. Lieskakajo johdatti oppilaansa joen rantaan, ja Kharon silmäili sitä epäröiden.
”Menemmekö me uimaan?” kolli kysyi ja kurottautui katselemaan virtaavaa vettä. Joki oli yhä osittain jäässä, mutta suurilta osin jo sula. Lieskakajo naurahti ja pudisti päätään.
”Tule, minä näytän sinulle astinkivet! Ylitämme joen niitä pitkin”, Lieskakajo sanoi ja viittoi jälleen Kharonin peräänsä kohti kivipolkua, joka kulki joen yli. Kharon katseli sitä irvistäen.
”Pitäisikö minun hypätä tuonne?” hän kysyi inhoten viitaten joessa oleviin kiviin, ”en varmasti mene.”
”Ei se ole vaikeaa, kunhan vain keskityt. Ja jos putoat, minä hyppään perään ja pelastan sinut. Näytän ensin miten se tehdään, ja saat sitten tehdä perässä, kun olet valmis”, Lieskakajo sanoi ja katsoi kannustavasti Kharonia, joka epäröi yhä. Kolli pelkäsi putoavansa veteen. Hän oli kuullut siitä, miten vaarallinen vesi oli uimataidottomalle kissalle.
”Aiotko sinä opettaa minua uimaan?” Kharon kysyi Lieskakajolta.
”Aivan varmasti opetan. Mutta ensin täytyy opetella astinkivillä loikkiminen”, Lieskakajo vastasi hymyillen.
”Hyvä on. Minä yritän, jos sinä lupaat pelastaa minut, jos putoan!” Kharon lupasi.
//Lieska?
// 533 sanaa
