Ampiaistassu
Kirjoittaja: Elandra
Oppilasnimityksistäni oli kulunut jo muutama päivä. Minttuliekki oli esitellyt minulle toisena oppilaspäivänäni reviirin rajat. Saman päivän aikana hän oli pitänyt ensimmäiset harjoituksemme. Olin aina pitänyt saalistamista yksinkertaisena ja helppona hommana, mutta totuus sen helppoudesta oli valjennut nopeasti. Oli hirveästi muistettavia asioita, jotka vaikutttivat kaikki lopputulokseen. Oikean asennon ja kävelytavan löytäminen oli ollut haastavaa, mutta kun ne alkoivat sujua, koko homma tuntui taas helpommalta. Minttuliekki oli kehunut minua, kun olin ymmärtänyt jäljittämisen salat niin nopeasti. Sinä päivänä en ollut saanut ainuttakaan saalista kiinni, mutta olin päässyt aivan lähelle hiirtä, joka loppujen lopuksi oli päässyt karkuun. Armollinen mestarini oli vakuuttanut, että olin kuitenkin suoriutunut harjoituksista hyvin.
Eilen olin päässyt ensimmäiseen partiooni ja Minttuliekki oli opettanut taistelun perusteita. Päivät oppilaana olivat olleet rankkoja, ja tänä aamuna herätessäni lihaksiani oli jomottanut inhottavasti. En tietenkään voinut kertoa siitä kenellekään, sillä olimme lähdössä yhteisharjoituksiin Lieskakajon ja Kultatassun kanssa!
Mestarimme johdattivat meidät ulos leiristä. Kultatassu pysytteli mestarinsa kintereillä, ja Minttuliekki antoi minun kulkea oppilastoverini takana. Ilokseni hunajanvärinen naaras oli kääntynyt minun puoleeni ja esittänyt kysymyksen voinnistani. Olin kuullut kysymyksen Kultatassun suusta monta kertaa parantumiseni jälkeen, viimeksi eilen iltapalan aikaan. En ottanut nokkiini ystäväni huolehtivaisuudesta, vaan hymyilin Kultatassulle leveästi.
”Aivan yhtä terveesti kuin eilenkin, ei sinun tarvitse huolehtia”, vakuuttelin, vaikka todellisuudessa Kultatassun huolehtiminen tuntui erittäin hyvältä. Oli mieltä lämmittävää huomata, miten hunajanvärinen naaras oli kiinnostunut minun voinnistani.
”Olen niin hyvässä kunnossa, että aion voittaa nämä harjoitukset!” rehvastelin isoon ääneen niin tohkeissani, etten huomannut Lieskakajon ja Kultatassun pysähtyneen. Olin vähällä törmätä ystävääni, mutta onnistuin juuri ja juuri väistämään hänet astumalla ulos hankeen tehdyltä polulta. Kompastuin jalkoihini ja lensin nurin koskemattomaan hankeen.
”Oletko kunnossa?” Kultatassun kysymys ei yllättänyt. Rämmin takaisin polulle ja ravistelin lumet turkistani ja käännyin naaraan puoleen virnistäen.
”No niin, eiköhän sitten aloiteta harjoitukset. Olette molemmat soturikoulutuksen alussa, joten harjoittelemme tänään yksinkertaisia, mutta erittäin toimivia liikkeitä, joilla voitte tarpeen tullen puolustaa itseänne ja muita. Tarkoituksena on, että molemmat pääsevät vuorotellen hyökkäämään ja puolustamaan”, Lieskakajo totesi ja viittoi meidät perässään edessämme olevalle aukiolle. Seurasin riemuissani Kultatassua, joka vaikutti hyvin rauhalliselta minuun verrattuna. En pitänyt taistelusta, mutta halusin ajatella harjoitukset lähinnä leikkinä, aivan kuten olimme leikkineet pentutarhallakin.
//Kulta?
// 347 sanaa
