Savupentu
Kirjoittaja: Saaga
(Tarina kirjoitettu 1.8.)
Savupentu aukaisi silmänsä hiljalleen. Muut pentue toverit mönkivät vierillä ja Savupentu naukui tuskallisesti, kun Räntäpentu kierähti hänen päälleen. Savupentu työnsi veljensä pois päältään ja kampesi itsensä ylös. Hän nousi makuusijalta ja astui eteenpäin. Hän kuitenkin harjoitteli kävelemistä vasta ja muksahti leuka edellä maahan.
“Oletko kunnossa?” kuului isomman naaraspennun ääni Savupennun edestä. Pikkuruinen täplikäs naaras kömpi pystyyn ja kohotti katseensa Aamupennun silmiin ja kupsahti takaperin kuperkeikalla takaisin makuusijalle. Savupentu lennähti Susipentua päin ja kömpi ylös naurahtaen.
“Olen kunnossa”, hän naukui ja tassutti eteenpäin. “Kuka sinä olet? Olet tosi kaunis!” Savupentu naukui ihan innoissaan. Hän ei ollut aikaisemmin päässyt juttelemaan muille. Olihan hän nähnyt muita kissoja leirin aukiolla Mäntyviiksen kanssa viimepäivänä, kun he olivat tutkineet leiriä sisarusten kanssa pentutarhan läheisyydessä.
“Olen Aamupentu ja sinä taisit olla Savupentu eikö?” Aamupentu naukui ja kallisti päättään.
“Joo olen!” Savupentu naukui. “Voitko olla kaverini? Minulla ei ole vielä yhtäkään kaveria?”
“Voin minä”, Aamupentu naukui hymyillen. Savupentukin hymyili. Pesään tulvahti kylmää ilmaa ja harmaa turkkinen naaras valkoisella laikulla naamassa tassutti sisään.
“Hei Aamupentu”, kissa naukui.
“Hei Lumikkoviiksi!” Aamupentu naukui innoissaan. Lumikkoviikseksi kutsuttu kissa tassutti lähemmäs.
“Kukas tämä on? Oletko kenties Huomenkyyhkyn Savupentu?” Lumikkoviiksi naukui hymyillen ystävällisesti.
“Olen! Oletko sinä Aamupennun emo? Aamupentu on uusi ystäväni!” Savupentu hihkui ja keinahteli jaloillaan eds takaisin pompahdellen välillä.
“Olen Aamupennun ottoemo. Hänen vanhempansa ovat kuolleet mutta hän on hyvissä käpälissä minun kanssani. Kuinka mukavaa, että olette saaneet toisistanne ystävät”, hän naukui. Savupentu alkoi heti pitää tuosta naaraasta, koska hän oli kiltti.
“Voi ikävää. Anteeksi. Minunkin emoni on kuollut luulin, että Mäntyviiksi oli emoni mutta hän kertoi etten ole. Hän kertoi, että näytän kovasti emoltani”, Savupentu kertoi. Mäntyviiksi nosti päätään nimensä kuullessaan.
“Hei Lumikkoviiksi. Olisitko kiltti ja antaisit muiden nukkua ja veisit nämä kaksi ulos?” Mäntyviiksi pyysi ystävälisesti.
“Tottakai tulkaapas pennut”, Lumikkoviiksi naukkui reippaasti ja hoputti pennut edeltä ulos. Savupentu taaperteli ulos ja loikki pari askelta aukiolla ennen kuin muksahti taas Aamupentu seurasi rauhallisemmin. Savupentu nousi ylös ja katseli ympärilleen. Maassa makasi valkoista lumeksi kutsuttua ainetta ja sitä leijaili taivaalta. Isot hiutaleet tarttuivat Savupennun turkkiin.
“Sataa lunta”, Aamupentu naukui. Hänenkin turkkiinsa tarttui lumihiutaleita. Aamupennun kaunis tummatabbyraidallinen turkki oli täynnä valkoisia kohtia.
“Sinun täpliäsi ei näy kohta, jos seisomme tässä pidempään”, Aamupentu nauroi ja tuiskautti lunta maasta Savipennun naamalle. Savupentu aivasti ja lumi lensi hänen kuonoltaan ja hän tuiskautti lunta takaisin kohti hiukan isompaa pentua. Aamupentu nauroi katketakseen ja Savupentukin alkoi nauraa.
“Hei emo”, uusi ääni kuului Lumikkoviiksen suunnalta.
“Hei Taivastassu. Tässä on Savupentu. Aamupennun uusi ystävä ja muistat varmaan Huomenkyyhkyn Savupentu on hänen esikoisensa”, Lumikkoviiksi kertoi.
“Savupentu tässä on tyttäreni Taivastassu”, Lumikkoviiksi lisäsi vielä.
“Hei Taivastassu!” Savupentu naukui innoissaan nähdessään taas uuden kissan. Tänään hän oli jo tavannut kolme mukavaa uutta klaanitoveria!
//Taivas?
