Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Varpulaulu tuli kuin tulikin matkaan mukaan. Hän jättäytyi taaemmas kävelemään sillä välin, kun johdatimme partiota vieri vieren Kortetuikkeen kanssa. Sielutassu takanamme piti jatkuvasti ääntä ja tuntui olevan innoissaan siitä, että pääsi ulos käyttämään hieman ylimääräistä energiaansa. Sitä hänellä tuntui riittävän.
Päästessämme perille harjoitusmontulle Kortetuike kysyi minulta, mitä olin suunnitellut Sielutassun harjoituksiksi. Jos totta puhuttiin, en tiennyt itsekään. Monesti vain heitin jotain hatusta, kun täytyi keksiä hyviä ideoita harjoituksille. Olisi ollut järkevää todella valmistautua näihin tilanteisiin, mutta en koskaan jaksanut nähdä niin paljon vaivaa sellaisen asian eteen. Jos harjoitukseni oli huono, kyllä joku voisi aina antaa parempiakin ehdotuksia. Oli se sitten soturi tai oppilas. Toki en tiedä kuinka usein oikeasti kuuntelisin näitä ehdotuksia.
“Kuinka olisi vaaniminen ja yllättäminen? Se yhdistyy tietysti myös saalistamisen kanssa, mutta kissat osaavat monesti odottaa vastustajaansa, jos tietävät olevansa taistelutilanteessa. Sielutassu voi väijyä meitä ja yrittää hyökätä vastustajansa päälle. Jos vastustaja onnistuu väistämään, hän on epäonnistunut. Jos vastustaja ei ennätä väistää, hän on onnistunut tehtävässään. Voimme myös lisätä joukkoon harhautuksia, kuten, jos joku alkaa yhtäkkiä pitää kovaa ääntä, joka helpottaisi mahdollisesti Sielutassun tehtävää”, esitin ehdotukseni ylpeänä siitä, mitä olin onnistunut siinä paikassa ja hetkessä keksimään. Voisi sanoa, että olin itsekin yllättynyt kekseliäisyydestäni.
“Jos tämä harjoitus käy teille, voitte ehdottaa erilaisia rooleja. Voin olla itse vaikka hyökkäyksen kohde ellei joku muu tahdo sitä tehtävää”, jatkoin vielä hetken hengähdystauon jälkeen ja vilkaisin merkitsevästi etenkin veljeäni. Olisin toivonut hänenkin tekevän jotain mielellään, mutta se oli täysin hänen oma päätös loppujen lopuksi.
//Varpu ja Korte?
