Sadeturkki
Kirjoittaja: Pyry
Rangaistukseni oli päättynyt, kaksi päivää oli kulunut. Tassutin Lokkimielen perässä kohti leirin sisäänkäyntiä ja tein parhaani näyttääkseni juuri siltä, kuin halusinkin; vahvalta ja rohkealta, vaikka todellisuudessa kehoni halusi täristä kauttaaltaan ja nälkä tuntui kaivertavan itseään vatsastani läpi. Olin saanut luvan syödä vain puolikkaan hiiren koko rangaistuksen aikana, kun taas Lokkimieli oli syönyt itsensä kylläiseksi lähes jokaisella silmänräpäyksellä. Oloni oli niin voimaton.
Tapani mukaan, halusin kaikesta kurjuudesta huolimatta löytää positiivisia asioita; aurinko paistoi lämpimänä sinisellä taivaalla. Pysähdyin leirin sisäänkäynnin eteen kohottaen katseeni ylös pilviin. Minusta tuntui, kuin aurinko olisi valanut voimaa uupuneeseen kehooni.
”Vauhtia käpäliin”, kuului ärähdys, ja hätkähdin. Sitten astelin Lokkimielen perässä leiriin, ja Kuolonklaanin soturi lähti minun onnekseni omille teilleen, partioon ilmeisesti.
Etsin katseellani Varjoliekkiä. Aurinko oli jo noussut, joten oletin hänen olevan jo ylhäällä.
”Sadeturkki!” kuului ääni. Käännähdin ympäri ja eloton katseeni kirkastui hiukan tunnistaessani Varjoliekin. Kermanvärinen soturi puski minua pikaisesti, ja minä maukaisin heikosti kehräten tervehdykseni. Huomasin kumppanini mittaavan minua katseellaan, harmahtavissa silmissä välähti huoli.
”Sinulle täytyy saada syömistä”, hän maukui.
Yritin väittää vastaan, mutta kolli oli jo loikkinut tuoresaaliskasalle. Hetken päästä tutkin katseellani hänen tuomaansa kottaraista, kun makoilin aukion laidalla etukäpälät rinnan alla. Olin ollut niin kauan syömättä, ettei minulla juurikaan ollut ruokahalua ja kaikki mitä halusin, oli vajota uneen ja pysyä sen syleilyssä, kunnes aurinko seuraavana viherlehtenä olisi jälleen noussut lämmittämään meitä.
”Kiitos”, minä kuitenkin sanoin, ja vastahakoisesti söin linnusta puolet. Sitten, onnellisena Varjoliekin läsnäolosta, vääntäydyin kyljelleni hänen vieressään ja annoin pääni pudota maahan. ”Vahtisitko untani jos nukahdan, Varjoliekki? Lokkimieli ei antanut minun nukkua…” En tiennyt, saiko rakkaani unisesta muminastani mitään selvää, mutta en ehtinyt varmistaa asiaa, kun vajosin jo pimeyteen. Turvalliseen pimeyteen tietysti, olihan Varjoliekki vierelläni.
//Varjo?
