Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Minusta oli mukava huomata, miten vapautuneesti päällikkö pystyi juttelemaan kanssani. Tai ehkä hän oli sellainen luonnostaan – Mesitähti antoi itsestään hyvin maanläheisen kuvan.
Kun kolli esitti minulle kysymyksen, olinko koskaan kokoontumisten aikana tehnyt tuttavuutta kuolonklaanilaisten kanssa, oli minun vuoroni puhua: ”Muistan puhuneeni kerran erään soturin kanssa, kun olin vastikään saanut soturinimeni. Saattoi se olla ennen sitäkin, en ole ihan varma.” Naurahdin vähän ja katselin Kivikukkulalle kokoontuneita kissoja. Paljon oli ehtinyt muuttua niistä ajoista, kun olin ollut vasta oppilas ja etsimässä paikkaani klaanissa. Sattumalta katseeni osui juovikkaaseen kuolonklaanilaissoturiin, jonka samassa tunnistin äsken mainitsemakseni kissaksi.
”Tuo on hän!” sanoin ja huiskaisin vaivihkaa hännälläni naaraan suuntaan, sillä tuntui sopimattomalta osoitella muita. ”Hänen nimensä taitaa olla Tuhkajuova, ellen ihan väärin muista.”
Mesitähti vilkaisi vihjaamaani suuntaan ja näytti löytävän tarkoittamani kissan. Olin nähnyt Tuhkajuovan kokoontumisissa monta kertaa aiemminkin, ja hän oli varmastikin yksi Kuolonklaanin kokeneimmista sotureista. Olin siis melko varma, että myös Mesitähti tiesi hänet edes ulkonäöllisesti.
”On mukavaa, kun klaanimme tulevat toimeen näinkin hyvin. Kokoontumiset ovat hyvä keino ylläpitää välejä naapureihin ja turvata rauhan jatkuminen vastaisuudessakin”, hymähdin sitten.
//Mesi?
