Yötassu
Kirjoittaja: Ansku
Yötassu seurasi pentujen temmellystä hetken aikaa, kunnes nousi ja poistui pentu alueelta ja meni puhumaan mestarilleen Pehmoturkilleen. ”hei mestari Pehmoturkki olisiko sinulle hetki aikaa?” Pehmoturkki siirsi katseensa oppilaan ja hymyili toiselle ystävällisesti, ”tietenkin minulla on aikaa sinulle Yötassu aina. Mikä mieltäsi painaa kultaseni?” Yötassun mestari kysyi ja lähti kävelemään ja kiipesi puuhun että kaksikko voisi puhua rauhassa, Yötassu istui mestarinsa vierelle ja huokaisi syvään. ”niin siis haluaisin että opettaisit minua paremmaksi metsästäjäksi maalla, olen aika kömpelö joten ajattelin että auttaisit minua siinä?” Yötassu kertoi mestarilleen ja Pehmotassu vain hymyili ja nousi ylös ja meni alas ”eiköhän sitten mennä harjoittelemaan,” Yötassu seurasi mestariaan ja laskeutui alas puusta kaksikko lähti pois leiristä että pääsivät etsimään jotain pieniä jyrsijöitä. Yötassu seurasi mestarinsa tekemisiä tarkasti ja kuunteli mitä toinen kertoi hiljaa, kun tuli Yötassun vuoro tämä mietti että toivottavasti ei nolaa itseään toisen edessä. Lunta oli satanut taas jälleen ja ruokaa oli sen takia jouduttu säästämään. Yötassu onnistui saamaan oravan vaikka tämä oli onnistunut liukastuimaan lumessa ja tömähtänyt suoraan puuhun ja puusta tippui lumi suoraan mustan kissan päälle, Pehmoturkki auttoi nuoren oppilaan pois lumesta ja Yötassu alkoi vain nauraan kuollut orava suussa ja myös tämän mestari nauroi. Pehmoturkki sanoi ”vaikka onnistuit liukastumaan niin siitä huolimatta sait oravan kiinni. Etköhän pikku hiljaa ala tulla paremmaksi metsästäjäksi maassa kunhan et loukkaa itseäsi.” Pehmoturkki putsasi Yötässun päänpäältä pois lumikasan, Yötassu nousi hangesta ylös ja lähti mestarinsa kanssa takaisin leiriin ja molemmat kantoivat oravia suussaan kun kaksikko pääsi leiriin niin yötassu vei oravan muiden ruokien luokse ja kävi vielä kiittämässä mestariaan opetuksesta ja vaikka oli onnistunut liukastumaan niin siitä huolimatta tämän mestari vain kehui toisen kompuroinnista huolimatta. Yötassu oli saanut toiselta itse varmuutta enemmän että vaikka kaatuukin niin ei pidä lannistua, tumma naaras tällä kertaa meni muiden oppilaiden seuraan ja alkoi varovaisesti keskustella toisten kanssa.
// 297 sanaa
