Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Sain linkutettua leiriin asti, vaikka tikku painoikin ikävästi tassussa. Haukkasiiven mielestä minun piti käydä parantajalla ja hän oli lähtenyt saattamaan minua leiriin liikkeillä olevan tappajan takia. En kuitenkaan uskonut, että soturi lähti mukaani oman turvallisuuteni takia, vaan enemmänkin, ettei hän joutuisi pulaan jätettyään oppilaan ilman seuraa. Se sai minut poraamaan katseeni ruskeaturkkisen kollin niskaan, sillä hän matkasi reippaaseen tahtiin edellä ja minä yritin parhaani mukaan pysytellä perässä. Haukkasiivellä oli varmasti jo kiire takaisin, sillä hän oli sanonut Jääviillolle vielä palaavansa partioon tämän jälkeen. Olin tuhlannut hänen aikaansa tarpeeksi, tiedostin sen itsekin. Mutta en itsekään voinut sanoa nauttivani tilanteesta.
”Pärjäät tästä varmasti parantajan pesälle asti”, Haukkasiipi naukaisi leirin suuaukon kohdalla. Nyökkäsin nopeasti ja samalla soturi kääntyi ja lähti juosten takaisin. Linkkasin syvemmälle leiriin ja otin suunnakseni suoraan parantajan pesän. Turha sitä kai oli enää teeskennellä, ettei mitään olisi tapahtunut, kun puolet kuolonklaanilaisista oli jo varmasti pannut merkille linkkaukseni. Tuskin kuitenkaan, mutta halusin päästä mahdollisimman nopeasti kuntoon ja jos parantajalla käyminen oli ainut vaihtoehto sen saavuttamiseksi, se oli hoidettava pois alta. En halunnut tällaisen pienen asian vaikuttavan koulutukseeni, varsinkaan kun olin jo niin pitkällä. Parantajan pesä sijaitsi kahden kiven välissä ja juuri kun olin aikeissa sujahtaa sisälle kuulin keskustelua. Kuulin sanan tappaja ja se sai minut pysähtymään suuaukolle. En nähnyt ketkä puhuivat, eivätkä hekään todennäköisesti nähneet minua. Saati olisivat kuulleet askeliani, sillä toisen äänestä kuului jonkinlaista kiihtynyttä äänensävyä. Tunnistin äänet. Toinen kuului parantajaoppilaalle Tiputassulle ja toinen hänen sisarelleen Lehtitassulle. En halunnut keskeyttää toisia, mutta minun todella täytyi näyttää tassuani, joten päätin siitä syystä jäädä odottamaan. En kuitenkaan olisi ikinä arvannut kuulevani sitä, mitä satuin kuulemaan. Kaksikko puhui suunnitelmasta ja tappajasta, enkä uskonut sen kuuluvan kaikkien korville. Päätin kääntyä siitä syystä takaisin, mutta unohdin kipeän tassuni. Tassuni ajautuivat solmuun ja kompuroin nenälleni aiheuttaen sen verran ääntä, että keskustelu parantajan pesän sisäpuolella hiljeni. Murahdin ja kömmin ylös, mutta olin onnistunut kompuroimaan puoliksi sisälle. Kohtasin Lehtitassun vihreän katseen sekä Tiputassun pää oli kääntynyt myös suuntaani.
”Tuimatassu?” Lehtitassu oli ensimmäinen meistä, joka sanoi jotain. Nielaisin, mutta muuten en antanut näyttää naaraskissalle sitä, kuinka outo ja hämmentävä tilanne oli. En tiennyt osasivatko sisarukset päätellä, että olin kuullut jotain vai uskoisivatko he, jos sanoisin vasta sattuneen paikalle. Päätin yrittää jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka tiesin, etteivät toiset voineet niin typeriä olla, että uskoisivat. Minulla ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa.
”Sain tikun tassuuni”, tyydyin hymähtämään ja linkkasin lähemmäs toisia. Tikku oli painunut niin syvälle, että se tihkutti verta maahan. Nostin tassuani kuin todisteeksi siitä, etten ollut salakuunnellut tahallani. Sitä paitsi tuskin oli minun syyni, että Lehtitassu ja Tiputassu olivat olleet sen verran äänekkäitä kuullakseni heidät ihan pesän ulkopuolelta.
// Lehti? Tipu?
// 427 sanaa
