Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Hengitin sisään ja pidättelin itkuani. En voinut alkaa itkemään taas, kun Käärmekultakin itki.
“Ei se ole sinun vikasi”, kähisin ja siirryin lähemmäs kumppaniani. Oli minun syytäni. Minun typeryyteni oli saanut hänetkin itkemään. Halusin pahoitella, mutta en saanut sanoja suustani. Kurjuus ja suru tuntuivat ylivoimaiselta, mutta kun painauduin Käärmekullan kylkeen ne tuntuivat hellittävän vähän. Tähän voisin jäädä loppuiäkseni. Naaraan lämmin tuttu tuoksu tunkeutui nenääni ja hengitin rauhallisesti. Häntä en päästäisi menemään. En millään.
“Et ole syyllinen yhtään mihinkään”, kuiskasin naaraalle ja toivon, että se saisi hänet uskomaan vaikka tuskin se toimi. Käämekullan nyyhkäyksen hiljenivät pikku hiljaa ja hän painautui lähemmäs minua.
“Rakastan sinua”, kuiskasin ja yritin silittien hännälläni rauhoitella häntä.
“Minäkin sinua”, naaras vastasi ja loi sydämeeni lämmöntunteen, joka sai aivoihin ainakin hetkeksi toiveikkaan näkökulman tähän kaikkeen. Menetimme kissoja ympäriltämme, mutta elämä jatkui ja Jänötassu – vaikka se oli kivuliasta myöntää – oli varmasti onnellinen Tähtiklaanissa emon kanssa. Sypressikuiske pitäisi hänestä varmasti huolen ja pikkuveli saisi tutustua häneen ihan oikeasti. Ehkä kaikki kääntyisikin parhainpäin, ajattelin ja suljin silmäni hetkeksi.
//Käärme?
