Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
”Uskotko sinä Tähtiklaaniin?” Merkurius kysyi vuorostaan. Vilkaisin tähtiä täynnä olevalle taivaalle, jonka jälkeen katsoin taas Merkuriukseen.
”Uskon. Puhuessani Eloklaanin kissoille, heistä paistava lämpö sai minut haluamaan oppia Tähtiklaanista, sillä koko Pimeyden metsän aate oli tuntunut koko elämäni niin kovin kaukaiselta. Puhuin joskus Liljatuulelle ja hänen kokemuksensa Tähtiklaanin kanssa olivat kerrassaan ihmeellisiä!” selitin hymyillen, ”mutta minua ei haittaa, jos sinä päätät olla uskomatta Tähtiklaaniin. Se on sinun valintasi.”
Tavallaan puhuin totta, mutta oikeastaan minua hieman vaivasi ajatus siitä, ettei Merkurius välttämättä pääsisi Tähtiklaaniin kanssani ilman uskoa. En halunnut kuitenkaan painostaa häntä, sillä se oli hänen päätöksensä. Minkälainen kumppani minäkin olisin, jos pyytäisin häntä muuttumaan takiani.
”Ymmärrän kyllä sinun näkökulmasi. Se kuulostaa aivan liian hyvältä”, tokaisin vielä, jonka jälkeen uppouduin katsomaan kumppanini meripihkaisiin silmiin. Merkuriuksen kasvoille nousi hymy, kun katselin häntä ja se aiheutti saman reaktion myös minulle.
Oli jo todella myöhä ja väsymys alkoi hiljalleen painaa. Kolli oli varmaankin huomannut kasvoiltani paistavan väsymyksen, sillä hän nousi varovasti ylös viereltäni ja sanoi:
”Sinun täytyy päästä nukkumaan, palataan leiriin.”
Räpyttelin silmiäni, jotta näyttäisin virkeämmältä, sillä en olisi halunnut palata leiriin. Jos olisi ollut mahdollisuus olla palaamatta leiriin ollenkaan, olisin tarttunut siihen heti. Ruskaa tai siis Ruskatassua en kuitenkaan olisi voinut jättää.
”Ei minua väsytä”, sanoin yrittäen kuulostaa virkeältä, ”Ei meidän tarvitse vielä palata, eihän?”
Merkurius naurahti hiljaa:
”Nukahdat pian pystyyn, jos emme lähde nyt. Ja sitä paitsi, voimme tulla tänne uudestaan kunhan vain ehdimme.”
Olin huokaisemassa ylidramaattisesti, kun suuni aukeni leveään haukotukseen, joka todisti Merkuriuksen toteamuksen todeksi.
”Selvä, mennään sitten”, huokaisin ja nousin tassuilleni. En ollut läheskään Merkuriuksen korkeudella seistessäni hänen vierellään, mutta pidin siitä. Hän oli minun turvani ja suojelisi minua kaikelta!
//Mer? Voit vaikka skipata aikaa, nii pääsee nääki ajantasalle cx Ja sori ku jouduit oottaan jatkoja näin kauan!
270 sanaa
