Kortetuike

Hahmon kuva
260 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: EmppuOmppu

Korpikasteen turkki tuntui lämpimänä omaani vasten lehtikadon purevasta pakkasesta huolimatta. Olimme juuri ruokailleet yhdessä ja löhöilimme nyt vierekkäin soturien pesän lähistöllä; tuoresaaliskasassa oli ollut sopivan pulska hiiri, josta oli riittänyt syötäväksi meille molemmille. Sen enempää emme olleet rohjenneet ottaa, sillä riistaa oli tällä hetkellä saatavilla erittäin niukasti. Klaania koetellut viheryskäepidemia oli syönyt kakkien voimavaroja pahasti, eikä ruokaa yksinkertaisesti löytynyt tarpeeksi, jotta toipuminen olisi voinut tapahtua nopeammin.
Piikkihernemuurin luokse oli alkanut kerääntyä partioon lähteviä kissoja. Minä vilkaisin Korpikasteeseen, joka oli ruvennut kampeamaan itseään ylös. Käärmekulta oli määrännyt hänet ja muutaman muun soturin – täältä katsottuna lähdössä näytti olevan Hiilihammas, Uskolintu sekä Laventelitaivas – Lehtikuusilaaksoon koettamaan metsästysonneaan. En osannut tulkita ystäväni ilmeestä, millä mielin hän oli lähdössä, mutta tässä tilanteessa kenelläkään ei ollut oikein varaa valittaa. Kaikkien oli kannettava kortensa kekoon, jotta Eloklaani selviäisi viherkorvaan asti.
Hyvästelin naaraan ja jäin katselemaan partion poistumista leiristä. Nousin kohta itsekin ylös ja ajattelin siirtyä soturien pesään pienille nokosille ennen kuin veisin Sielutassun myöhemmin iltaharjoituksiin. Olin aikeissa astua sisälle pesään, kun huomasin jonkun olevan tulossa ulos. Peruutin vähän ja annoin tietä tulijalle. Yllätyksekseni se oli Varpulaulu, joka näytti hieman hätkähtävän nähdessään minut seisomassa vastasssa häntä.
Liikautin korviani vähän vaivaantuneena. Emme olleet jutelleet kollin kanssa pitkään aikaan, osittain siitä syystä, että olin tahtonut antaa hänelle tilaa viimeisimmän keskustelumme jälkeen. Osittain minä myös vähän pelkäsin, että hän ei halunnut enää puhua kanssani, koska olin ollut niin tungetteleva.
“Hei.” Räpäytin hänelle ystävällisesti silmiäni, kun jäimme seisoskelemaan vastatusten vähäksi aikaa. Kumpikaan meistä ei tainnut tietää, mitä tässä tilanteessa olisi pitänyt tehdä tai sanoa. “Miten sinulla menee?”

//Varpu?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *